Sekametelipostaus

Huhhuijjaa! Taitaa olla kuukausi aikaa kun oon viimeks kirjottanut. Kesäkuu on mun elämässä aina yhtä hulinaa ja niin se on ollut tänä vuonnakin! Joten kuukauden kuulumiset siis tulee nyt :D

Nuoriso-ohjaajille koululaisten loma-ajat on usein mahdollisuus tehä vähän erilaisia juttuja lasten ja nuorten kans. Meillä on kesällä leirikausi ja mä oonkin ollu yhteensä parisen viikkoa viettämässä leirielämää. Leirit on yleensä mukavia. Omaa aikaa ei siellä juurikaan ole, joten liikkumisen osalta leirityö on vähän haastavaa. Vähän lenkkiä ja sillon tällön jotain lihaskuntoa tuli tehtyä, mutta eipä juuri muuta. Ruokailut oli helpompi hoitaa. Ruokaa oli leireillä tarjolla säännöllisin väliajoin 5 kertaa päivässä ja ruoka on ihan normaalia kotiruokaa, joten siltä osin meni aika hyvin. Ois voinu tietenkin jättää kaikki ne eväskarkit ostamatta, mutta ne vaan kuuluu leirille :D Mutta mun osalta leirit on nyt leireilty ja enää tämä viikko töitä ja sit neljä viikkoa lomaa, jesjes :)

Tämmösissä maisemissa saatiin kerran teinejen kans pelailla :)

Hämis-keinu! Taija-täti kiikkuu ja lapset antaa vauhtia :D Tuo oli todella jännä keinu!

Ja sitten kanat! Voi että miten paljon iloa ne on tuonu mun elämään :D Mä oon varmaan jo ihan hullu kananainen, mutta on ne niin hauskoja! Toukokuun loppuun asti niitä piti pitää aitauksessa, kun muuttolintujen takia on semmonen ulkonaliikkumiskielto niille, mutta nyt kun ne on saanu olla vapaana ulkona, niin niitä on ollu hauska seurata. Niitten lempiherkkua on kuivatut kastemadot ja mulla on kunnianhimoinen tavoite opettaa niille vaikka mitä temppuja :D Saa nähdä miten käy. 

Apila on suurta herkkua. Ja sitä onneks riittää :)

Hanna-Leena, Estelle, Victoria ja Madeleine

Munia tulee 3-4 päivässä. Munat on söpöjä ja pieniä :)

Siinä mun kesäkuun päällimäiset kuulumiset: töitä ja kanoja :D Onneks nyt on kiireisin vaihe ohi ja on aikaa kirjotella tänne, liikkua ja ottaa rennosti :) Ja lomakelit toivottavasti koittaa kans! Mukavaa viikkoa kaikille! 

-Isosisko 

Valitusta.

Kerroin tässä taannoin siitä, että mulla on yhtä sun toista vaivaa. Tällä viikolla olen kironnut mun elämää ja sitä, että miksi muhun pitää aina sattua. Tämä viikko on ollut hirveä, enkä sen vuoksi ole edes blogia päivitellyt.

Viime viikonloppuna aloin jo tuntemaan, että kohta niskat sanoo sopimuksen irti. Ärsyttävä, mutta lievä päänsärky alkoi. Muutama päivä myöhemmin niska meni sitten lopullisesti juntturaan. Siitä seurasi, kuten aina, järkyttävä päänsärky, huimaus, oksettava olo ja noista kaikista johtuva väsymys. Särkylääkkeitä menee, kun karkkia ja missään asennossa ei ole hyvä olla. Aivastaminen sattuu ja nauramisen jälkeen tuntuu, että taju lähtee. Welcome to my life :/

Tästä johtuen, en ole harrastanut liikuntaa ja olen syönyt vähän mitä sun sattuu. Eli hyvin menee, mutta menköön. Elämä tuntuu pas**** eikä mua kiinnosta mikään. Miksi ihmisen pitää saada kaiken maailman vikoja ja vaivoja riesakseen? Tiedän, että ei pitäisi valittaa, sillä joillain asiat on todella paljon huonommin, mutta valitan silti. Tämä ei ole kivaa. Haluaisin mennä salille, haluaisin mennä juoksemaan, haluaisin pyöräillä ja haluaisin yleensäkkin harrastaa urheilua, mutta ei niin ei. Jos en pysty harrastamaan urheilua, niin miksi sitten söisin terveellisesti? Mulla on paha mieli, joten pahaa mieltä yritetään poistaa herkuilla, joista seuraa vaan entistä pahempi mieli. Oravanpyörä.

Koska olen päättänyt, että en halua tehdä pelkästään valituspostauksia, niin laitetaan jotain positiivista tähän mukaan :) Tällä viikolla, mun koulu vihdoin oli ohi! Sain paperit ja olen viittä vaille valmis työnjohtaja/esimies. Enää puuttuu tutkintotodistus. Mun näytöt on tutkintolautakunnalla arvioitavana ja nyt jännitetään tuleeko ne sieltä hyväksyttyinä takaisin.

Näin juhlittiin koulun loppumista

Nyt menen takaisin etsimään siedettävää asentoa. Toivottavasti tämä taas kohta helpottaisi, että saisin taas elämän järjestykseen. 

Hyvää viikonloppua kaikille <3

<3 Pikkusisko