Hirvittävä herkkuhimo

näitä mä tuijottelen mun työpäivät

Mä oon kärsinyt nyt kolme pitkää päivää todella järkyttävästä karkkihimosta. Jäätelökin kelpais. Tai pulla. Oikeastaan mikä tahansa missä on sokeria, mielellään paljon sokeria. Normaalisti toki söisin jotain hyvää, että himo hetkeksi talttuisi, mutta nyt on pitänyt turvautua kiukutteluun ja kyynelten vuodattamiseen. Ei ole auttanut. Rupesin sitten epätoivoisena tutkimaan internetistä löytyviä vinkkejä siihen, miten niistä himoista pääsisi eroon.

Iltalehti suosittelee mm. seuraavaa:

- Tanssi
No sehän olisikin hienon näköistä. Masentuisin siitä vaan niin kauheasti, että olisi pakko saada jotain sokeria.

- Päiväunelmoi
Niin teen mitä???

-Ota tupluurit
Jaa, että mitkä??

- Mene kävelylle
Ei auttanut

- Hassuttele lasten kanssa
No mistä mä tähän hätään lapsen saan?

- Piirrä kuva
Tää sujuu multa yhtä huonosti kun tanssi.

- Kastele kukat
Ja siitäkö muka on apua?

- Tee kasvohoito
Kuka näitä oikein keksii.

- Ota valokuva
Oikeasti??

- Tee facebook -tai twitterpäivitys
Sorry kaverit. Kohta teidän seinät täyttyy mun herkkohimopäivityksistä.

Pudottajat sivusto ehdottaa mm. seuraavaa:

- Syö vain nälkääsi
- Säännöllisyys
- Kohtuus kaikessa
- Vaihda pienempään
- Ruokaile keittiössä

Nuokin on varmasti ihan hyviä vinkkejä. MUTTA KUN EI NE TOIMI! Toimiiko noi oikeasti muka jollain? Mä oon syönyt säännöllisesti, olen urheillut, olen tehnyt vaikka mitä, mutta edelleenkin MÄ HALUAN KARKKIA! Ihan sama kuinka paljon mä pupellan ruokaa, niin ei se ole sama kun karkki. Ei sinne päinkään. Helpottaako tää oikeasti joskus??

Yleensä mun ratkaisu on ollut se, että pesen hampaat ja menen nukkumaan. Kuten myös tänäänkin. Hyvää yötä kaikille ja kivaa uutta viikkoa :)

<3 Pikkusisko

P.S HYVÄ LEIJONAT!

Vaikeuksien kautta voittoon

Sisko tunnustikin jo edellisessä postauksessa meidän viikonloppuisen herkuttelun. Palaan kuitenkin asiaan vielä hetkeksi.

Mun paino nousi tosiaan 1,6kg viime maanantaista ja lauantaista se nousi 2,7kg. Miettikää. Melkein 3 kiloa kahdessa päivässä. Maanantaina olo oli, kun liian täyteteen pumpatulla rantapallolla ja olin valmis lyömään hanskat tiskiin. Meni fiilis koko touhuun. Ajattelin, että helpommalla pääsen, kun jatkan vaan mässyttämistä ja tyydyn olemaan läski. Näin mulle on aina ennenkin käynyt. Eka menee hyvin, sitten repsahdetaan ja lopetetaan koko touhu. Koska kuitenkin tätä postausta teen, niin se tarkoittaa, että en luovuttanut. Pään sisällä joutui kyllä käymään melkoista taistelua ja sitä taistelua käyn edelleen, mutta mä oon päättänyt tässä onnistua ja se päätös pitää.

Maanantai-iltana siis suuntaisimme salille tekemään jalkatreenin. Pientä kärsimystä pahoista teoista :D Ei ehkä ihan ennätyspainoja kokeiltu, mutta kyllä hiki silti virtas ja treenin jälkeen tiesi taas tehneensä :) Tiistaina raahauduin koiren kanssa lenkille heti aamusta. Se ei kiinnostanut yhtään. Tuntui pahalta ja ärsytti oikeastaan koko lenkin ajan, mutta sitkeästi vedin 1,5h. Voisin väittää, että lenkin jälkeen olin onnellinen, mutta en tasan tarkkaan ollut. Ärsytti ihan yhtä paljon ja oisin voinut syödä aamupalaksi kilon irtokarkkeja. Pitkin hampain vedin kuitenkin puuron naamaan.

Näin paljon kiinnosti.

Illalla töiden jälkeen fiilis oli jo vähän parempi. Ehdittiin siskon kanssa yhdessä lenkille ja hyvä lenkki tehtiinkin. Kummasti sitä motivaatio kasvaa, kun yhdessä tätä tehdään ja yhdessä tässä kärsitään :D Vertaistuki auttaa aina!

Tänään on ollut jo ihan hyvä päivä. Irtokarkkihimot on hellittänyt ja aamulenkin jälkeen fiilis oli hyvä. Jopa puuro maistui ihan kohtuullisen hyvälle. Nyt ulkona tulee taivaan täydeltä LUNTA, joten aion suunnata viltin alle sohvalle ja tuijottaa telkkaria loppuillan.

Hyvää kevättä....

Hyvää loppuviikkoa kaikille!

<3 Pikkusisko

Kahden päivän heikko hetki

Lauantaina vietettiin mun naapurissa kavereitten tupareita. Oltiin jo kauan ootettu, että päästään kaveriporukalla tekemään jotain kivaa yhdessä. Annettiin siskon kans molemmat itsellemme lupa herkutella lauantaina ja sunnuntaina, mutta sitten taas on palattava ruotuun! Ja mehän sitten otettiin ilo irti tosta mahdollisuudesta... Ei huhhuh mikä järkyttävä turvotus :D

Mukavaa plussaa siis näytti maanantaiaamuna puntari, +1.2kg viikon takaisesta. Lauantaiaamuna kävin uteliaisuuttani puntarilla ja se näytti -1.4kg viime maanantaihin verrattuna, joten tuo kahden päivän heikko hetki toi mulle 2.6 kg lisää... Kunhan tästä nesteet lähtee liikkeelle, niin toivottavasti viikon päästä ois reilumpi miinus.

Vähän hampparii.

Vähän karkkii.

Herkut on nyt siis pupellettu ja tästä jatketaan sillä samalla hyvällä fiiliksellä mikä on saatu päälle menneiden viikkojen aikana! Tänään oon syönyt oikein ja käytiin äsken tekemässä jalkatreeni salilla. Vähän oli nihkeetä meno. Viikonlopun aikana nukuin tosi vähän ja se näkyy olossa. Mulla selkeesti syöminen ja liikkuminen näkyy myös yöunissa, joten tuo repsahdus saa jäädä taakse! Vaikka nuo karkit maistus tällä hetkellä todella hyvin :)

Nyt haettava lisämotivaatiota fitness päiväkirjoista :D

Hauskaa viikkoa!

-Isosisko

Haluan talviunille

Mä en pidä talvesta. Voisin lähteä nyt nukkumaan ja herätä parin kuukauden päästä. Olen ehdottomasti kesäihminen. Kevään loskakelitkin menee, samoin syksyn pimeys ja vesisade, mutta lumi ja pakkanen on asioita joiden kanssa mun on vaikea tulla toimeen. Okei, onhan talvella ihan kaunista joo, mutta se ei vielä riitä muuttamaan mun mielipidettä talvesta.

Kyllä tää näyttäs kivemmalta kun ois vähän muutakin väriä kun valkoista :)

Töissä on aika monta juttua meneillään just nyt, nukun huonosti, vähän on flunssanen olo koko ajan ja koti pitäis saada pakattua muuttolaatikoihin, koska muutaman viikon päästä pääsen uuteen kotiin. Sitä ennen viiden päivän työreissu ton ekan kuvan maisemiin... Noh, maaliskuussa kaikki noi on onneks ohi!

Tän viikon liikkumiset on jäänyt yhtä lenkkiä lukuunottamatta nollaan. Ei vaan pysty eikä kykene. Ens viikolla on pakko ryhdistäytyä! 

 Aivan jäätävä karkkihimo. Mutta suhteellisen maltillisesti ostin niitä!

Kanat <3

Ja vähän kanafiilistelyä. Mä oon täysin hurahtanut kanoihin! Tutkiskelen siis vähän kanajuttuja, syön karkkia ja suunnittelen mun tulevien kanojen majoitusratkaisuja :)

Mukavaa loppuviikkoa!

-Isosisko

Kun vähän ei ole tarpeeksi

Mulla on ongelmia ruuan ja herkkujen suhteen. Kieroutunut suhde on jatkunut jo vuosia. Mä en vaan osaa tyytyä vähään. Jos tarkoituksena on ostaa pieni suklaaherkku, mulle se tarkoittaa suklaalevyä. Jos tarkoituksena on syödä yksi keksi, syön koko paketin. Mulla ei ole minkäänlaista kohtuutta, silloin kun kyse on ruuasta. Jos esim. syön irtokarkkeja, niin sen jälkeen, kun se huono olo ja ähky iskee, niin syön vielä vähän lisää. Mä en osaa lopettaa. Sama on jos syön jotain todella hyvää ruokaa, niin vaikka maha on täynnä, niin silti otan lisää ihan vaan siksi, että TEKEE MIELI! Tähän kaikkeen, kun vielä yhdistetään huono itsekuri, niin soppa on valmis. Jotenkin tästä tekee vielä kieroontuneempaa se, että samalla kun ahdan niitä herkkuja suuhuni, päässä pyörii kuitenkin, miten en saisi syödä enää yhtään enempää. Jokaisen karkin päätän olevan viimeinen ja eihän se kuitenkaan ole. Jokaisessa elää pieni herkkupylly, mutta mussa se ei vaan elä, vaan mä olen se herkkupylly. 

Haluan oppia muuttamaan mun suhtautumisen ruokaan semmoiselle terveelle tasolle. Haluan pystyä sanomaan, että vähän on tarpeeksi. Tällä hetkellä mulla on motivaatiota vaikka muille jakaa. Joten ADIOS herkkupylly!! 

Nyt valmistautumaan treeneihin! Hyvät lauantait kaikille :)

T.Pikkusisko

Olen laiska!

Otsikosta voi jo päätellä, että tää päivä ei mennyt ihan niinkuin aattelin. Ensinnäkin, kello soi aamulla 5:30 ja siihen aikaan ei pitäisi kenenkään herätä! Mää vihaan aamuja. Oon todella hidas käynnistymään ja nukkuisin mielelläni pitkään. Onneks mun ei tarvi yleensä lähteä töihin ihan hirveen aikaseen. Paitsi tänään. Ajattelin kuitenkin kävellä töihin. Matkaa n. 2,5 km ja pakkasta ihan hullun paljon. Mutta kummasti siinä heräsi. Pihalla oli oudon väristä, kaunista, mutta outoa. Oli pakko napata kuva.

Meillä oli töissä tänään koulutusta. Tiedossa oli, että päivästä tulisi pitkä ja tylsä. Me vähän nuoremmat työntekijät jäätiin takapenkkiin istumaan, niin saatiin edes pelata Hayday:tä rauhassa :) Sukupolvien erot tuli esille heti aloittaessa: "mikä on tietokoneen välilehti?" EI HUOH! Onneks ruoka oli hyvää... Ruokailun jälkeen emäntä leipoi pullaa ja tuoksu oli ihan käsittämättömän hyvä! Siinä vaiheessa keskittyminen oli mahdotonta. Kahvitauko lähestyi ja otsasuoni kasvoi uhkaavasti. Tilanne suorastaan huusi irtokarkkeja. Onneks kauppa oli tien toisella puolella ja kerkesi hyvin käydä ostamassa karkkia... Ja pakko oli myös syödä se pulla. Kotimatkalla oli kiva ottaa pikku päikkärit linja-autossa. Kotiin pääsin työkaverin kyydissä kun ei todellakaan jaksanut kävellä :D Aamulla olin myös ihan satavarma siitä, että meen illalla salille. No en todellakaan jaksa. Onhan päivä vielä huomennakin.

Lopuksi vielä biisi, ihan vaan ton kertsin takia :)

https://www.youtube.com/watch?v=fymsFQI67iQ

-Isosisko

Sisko nro 2

Ensimmäinen blogikirjoitus. Todella jännittävää. 

Tässä blogissa tullaan käsittelemään varmaan aika paljon ruokaa, laihduttamista, lihomista, lipsumista, motivaatio-ongelmia, irtokarkkeja, jojolaihduttamista (se on muuten mun bravuuri) ja sitten ihan perus arjenjuttuja. 

Kuten jo mainitsin ton jojolaihduttamisen, niin mä olen siinä todella hyvä! Olen elämäni aikana aloittanut miljoona laihdutuskuuria ja lopettanut yhtä monta. Välillä olen onnistunut tiputtamaan aika paljonkin painoa ja myös onnistunut saamaan painoa aika paljon takaisin. Mulla ei ole itsekuria ja olen todella hyvä huijaamaan itseäni! Nyt olisi taas aika tehdä asialle jotain. Mulla on menossa jo kolmas viikko herkkulakkoa ja yhtään liiottelematta nään jo untakin irtokarkeista. Eli todennäköisesti saatte myös lukea juttuja mun irtokarkkiunista!

Näin ensimmäisessä blogikirjoituksessa olisi varmaan hyvä kertoa vähän itsestään jotain. 

Olen melkein 28 vuotias. Mulla on kiva koti, kaksi koiraa, ihana mies, haastava työ ja aika paljon ylimääräisia kiloja. Harrastan jalkapalloa, lukemista, leipomista (ei välttämättä kannattaisi), lenkkeilyä ja kohta myös jääkiekkoa. Tykkään urheilusta tosi paljon, mutta koska tykkään myös syödä paljon, niin liikunnan tuoma hyöty on jäänyt aika vähäiseksi. Toivon tähän muutosta ja tällä(kin) kertaa aijon siinä onnistua!!

Nyt mä poistun takavasemmalle! Suihkun kautta syömään iltapalarahkaa ja sitten näkemään unia irtonamusista. 

Kauniita unia kaikille!

T. Pikkusisko