Vappuja kaikille!

Oikein hyvää vappua kaikille lukijoille :)

Tänä vuonna jätin poikkeuksellisesti vappumunkit leipomatta ja simat ostamatta. Vappua vietetään rauhallisesti kotona. Huomenna aamusta pirteänä nosteleen rautaan!

<3 Pikkusisko

Vaikeuksien kautta voittoon

Sisko tunnustikin jo edellisessä postauksessa meidän viikonloppuisen herkuttelun. Palaan kuitenkin asiaan vielä hetkeksi.

Mun paino nousi tosiaan 1,6kg viime maanantaista ja lauantaista se nousi 2,7kg. Miettikää. Melkein 3 kiloa kahdessa päivässä. Maanantaina olo oli, kun liian täyteteen pumpatulla rantapallolla ja olin valmis lyömään hanskat tiskiin. Meni fiilis koko touhuun. Ajattelin, että helpommalla pääsen, kun jatkan vaan mässyttämistä ja tyydyn olemaan läski. Näin mulle on aina ennenkin käynyt. Eka menee hyvin, sitten repsahdetaan ja lopetetaan koko touhu. Koska kuitenkin tätä postausta teen, niin se tarkoittaa, että en luovuttanut. Pään sisällä joutui kyllä käymään melkoista taistelua ja sitä taistelua käyn edelleen, mutta mä oon päättänyt tässä onnistua ja se päätös pitää.

Maanantai-iltana siis suuntaisimme salille tekemään jalkatreenin. Pientä kärsimystä pahoista teoista :D Ei ehkä ihan ennätyspainoja kokeiltu, mutta kyllä hiki silti virtas ja treenin jälkeen tiesi taas tehneensä :) Tiistaina raahauduin koiren kanssa lenkille heti aamusta. Se ei kiinnostanut yhtään. Tuntui pahalta ja ärsytti oikeastaan koko lenkin ajan, mutta sitkeästi vedin 1,5h. Voisin väittää, että lenkin jälkeen olin onnellinen, mutta en tasan tarkkaan ollut. Ärsytti ihan yhtä paljon ja oisin voinut syödä aamupalaksi kilon irtokarkkeja. Pitkin hampain vedin kuitenkin puuron naamaan.

Näin paljon kiinnosti.

Illalla töiden jälkeen fiilis oli jo vähän parempi. Ehdittiin siskon kanssa yhdessä lenkille ja hyvä lenkki tehtiinkin. Kummasti sitä motivaatio kasvaa, kun yhdessä tätä tehdään ja yhdessä tässä kärsitään :D Vertaistuki auttaa aina!

Tänään on ollut jo ihan hyvä päivä. Irtokarkkihimot on hellittänyt ja aamulenkin jälkeen fiilis oli hyvä. Jopa puuro maistui ihan kohtuullisen hyvälle. Nyt ulkona tulee taivaan täydeltä LUNTA, joten aion suunnata viltin alle sohvalle ja tuijottaa telkkaria loppuillan.

Hyvää kevättä....

Hyvää loppuviikkoa kaikille!

<3 Pikkusisko

Kahden päivän heikko hetki

Lauantaina vietettiin mun naapurissa kavereitten tupareita. Oltiin jo kauan ootettu, että päästään kaveriporukalla tekemään jotain kivaa yhdessä. Annettiin siskon kans molemmat itsellemme lupa herkutella lauantaina ja sunnuntaina, mutta sitten taas on palattava ruotuun! Ja mehän sitten otettiin ilo irti tosta mahdollisuudesta... Ei huhhuh mikä järkyttävä turvotus :D

Mukavaa plussaa siis näytti maanantaiaamuna puntari, +1.2kg viikon takaisesta. Lauantaiaamuna kävin uteliaisuuttani puntarilla ja se näytti -1.4kg viime maanantaihin verrattuna, joten tuo kahden päivän heikko hetki toi mulle 2.6 kg lisää... Kunhan tästä nesteet lähtee liikkeelle, niin toivottavasti viikon päästä ois reilumpi miinus.

Vähän hampparii.

Vähän karkkii.

Herkut on nyt siis pupellettu ja tästä jatketaan sillä samalla hyvällä fiiliksellä mikä on saatu päälle menneiden viikkojen aikana! Tänään oon syönyt oikein ja käytiin äsken tekemässä jalkatreeni salilla. Vähän oli nihkeetä meno. Viikonlopun aikana nukuin tosi vähän ja se näkyy olossa. Mulla selkeesti syöminen ja liikkuminen näkyy myös yöunissa, joten tuo repsahdus saa jäädä taakse! Vaikka nuo karkit maistus tällä hetkellä todella hyvin :)

Nyt haettava lisämotivaatiota fitness päiväkirjoista :D

Hauskaa viikkoa!

-Isosisko

Aamuvuoro viikko

Oon ollut tämän viikon aamuvuorossa. Kello soi joka aamu 04.30. Hyi kauheaa. Mun mielestä kenenkään ei kuuluisi herätä siihen aikaan yöstä. Vuorotyössä vihaan eniten just noita aamuherätyksiä!

Mun aamut alkaa sillä, että keitän kahvit. Mä en kykene mihinkään ennen kun oon saanut kahvia. En pysty aamuvuoroissa syömään kotona aamupalaa. Ruoka ei vaan maistu keskellä yötä, joten normaalista poiketen otankin aamupalatarvikkeet töihin mukaan ja syön aamupalan siellä siinä kuuden aikoihin. Tiiättekö muuten miten hyvälle (pahalle), puuro maistuu, kun samalla paistelet munkkeja, pullia ja viinereitä :D

Jos aamuvuoroista pitää jotain hyvää etsiä, niin pääsen kotiin jo 13.00-14.00, joten mulla on päivällä aikaa touhuta vaikka mitä. Kuten käydä lenkillä ja salilla. Nukkumaan meen jo kahdeksalta :D Kunnon yöunet on mulle tärkeät. Väsyneenä on vaikea vastustaa herkuttelua. Sokerihan kun tunnetusti helpottaa väsymystä.. hetkellisesti. 

mun uudet kauniit kuulokkket <3

Lenkkityylikkyys ennen kaikkea :D

Perjantai-illan voisi viettää huonomminkin

Aamuvuoroista huolimatta, tää viikko on mennyt hyvin. Herkkuhimoja on ollut paljon, mutta niistä on selvitty. Kävin salilla kolme kertaa ja lenkillä joka päivä. Kyllä tää kuulkaas tästä. Viikonloppu tosin ei tule menemään ihan niin hyvin. Meillä on tänään kauan odotetut juhlat ja tiedän, että maanantaipunnitus ei lupaa hyvää tulosta. Sallin sen kuitenkin itselleni. Tärkeintä on, että siitä noustaan ja löydetään tekemisen fiilis heti uudestaan. Tänään vielä kuitenkin tiedossa lenkkeilyä koirien kanssa ja futistreenit, joten ei ihan ranttaliks heitetä! 

Huikeeta viikonloppua kaikille :)

<3 pikkusisko

Kepeitä kilometrejä ja kevyttä rautaa

Oon tosi tyytyväinen muutamien viime viikkojen tekemiseeni! Ennenkaikkea liikkumiseen. Tässä parin viikon aikana on tuntunut siltä, että lenkkipoluilla on vaan kepeitä ja lyhyitä kilometrejä ja salilla on pelkästään kevyttä rautaa :D Vitsi kun tuntuu hyvältä! Eilen töissä jossain vaiheessa tajusin, että lasken tunteja siihen, että pääsen lenkille! Siis minä! Toivottavasti tää fiilis pysyy!

Mun viikko-ohjelma liikunnan suhteen on pitänyt sisällään 4-5 lenkkiä ja 3 salia. Meidän futistreenit on sattunu semmoseen aikaan, että oon aina töissä, joten sinne en oo muutamaan viikkoon päässy. Mutta lenkit vähenee sitten kun harkkoihin pääsen.

Tyytyväinen lenkkeilijä hyvän lenkin jälkeen!

Ollaan päästy siskon kans sillon tällön yhdessä salille. Maanantaina käytiin ja molemmat tehtiin jalkatreeni. Siinä saan kyllä itestäni kaiken irti! Ja jalkatreenissä huomaan kehityksen kaikista parhaiten. 

Sumokyykkyä, haukkaripullistelua ja selkähiki :D

Hyvin usein tässä onnellisuudenhuumassa tulee semmonen olo, että oon varmasti laihtunut ihan kamalasti ja lenkkivaatteita pukiessa uskottelen itelleni, että housujen on PAKKO olla jo löysät! Mutta ehei, ei ihan vielä :D Niinä hetkinä kaivan esille alla olevan kuvan ja muistutan itelleni, että vielä ois vähän hommaa tehtävänä :)

HYIHYIHYI. Ongelmakohdat hyvin esillä: tissit, maha ja reidet. Pylly ei onneks näy. 

Liikkumisen iloa ja aurinkoa kevääseen :)

-Isosisko

Hyvä boogie

Mun piti kirjoittaa vasta huomenna, mutta en malttanut odottaa. Halusin päästä hehkuttamaan miten hyvin mulla menee ja miten älyttömän hyvä fiilis mulla on! Eli jos et halua lukea ylipositiivista tekstiä, niin suosittelen sulkemaan sivun :D

Mun viikonloppu on ollut täydellinen. Niin tätä varmaan voisi kuvailla. Oikeastaan koko viikko on ollut loistava. Mulla on niin älytön motivaatio ja into tähän kaikkeen. Aivan loistavaa! Pitkästä aikaa mä uskon itseeni ja tiedän, että tulen tässä onnistumaan. Tällä hetkellä mulla ei ole pienen pientäkään epäilystä sen suhteen. Toki tunnen itseni ja tiedostan, että se selkäranka saattaa katkesta ihan varoittamatta, mutta nyt ei tunnu siltä.

Lauantai alkoi salitreenillä. Kuka hullu herää 07.00 lauantaiaamuna ja menee salille? NO MINÄ! Salilla oli hiljaista ja sain aivan rauhassa tehdä tissihabaojentajat treeniä. Kuuntelin musiikkia ja nautin sydämeni kyllyydestä. Mä en olisi uskonut kokevani tätä tunnetta.

reenin jälkeen hymyilytti!

Menin lauantaina vielä töihin ja olin vasta puoli seiskan jälkeen illalla kotona. Töissä söin nopeasti vaan banaania, skyrriä ja puuroa. Mulla töissä noi ruokailut menee aina vähän lennosta, joten mitään kauheen erikoista en viitsi sinne raahata. Sitten kun illalla pääsin kotiin, söin vasta kunnon ruuan. Ihme kyllä siltikään ei iskenyt herkkuhimoa. Missähän se koko herkkuhimo edes on? Ei oo täällä näkynyt!

Tää päivä on menny myöskin töissä. Olin puoli kuuteen töissä, jonka jälkeen lähdettiin siskon kanssa lenkille. Pitkästä aikaa päästiin yhdessä lenkille ja onhan se aivan eriasia lenkkeillä jonkun muun kun itsensä kanssa. Kummasti sitä jaksoi paremmin juosta mitä itsekseen jaksaa. Lenkin jälkeen tehtiin vielä vähän pieniä spurttiharjoituksia ja muuta kivaa! 

Reidet tykkää!!! 

Viikonlopun kruunasi maailman paras anoppi, joka oli tuonut mulle täydellisen ruoka-annoksen. Voiko mikään olla parempaa, kun se että tuut nälkäisenä ja väsyneenä kotiin, niin sua odottaa täydellinen ja terveellinen päivällinen? Ei voi. Olen onnellinen. 

Käykääpäs huomenna kurkkaamaassa mun välilehdestä, kuinka paljon kiloja on pudonnut. Mä voisin melkein vannoa, että on vähintään kilo on lähtenyt. Olo on kyllä niin hyvä, että tuntuu kun olisin laihtunut vähintään sen 20kg :D 

Tähän loppuu tää postaus. Mahtavaa tulevaa viikkoa kaikille!! Mä meen nyt sohvalle!

<3 Pikkusisko

Pala kakkua

Mun työhön kuuluu kouluilla vieraileminen. Varsinkin isojen koulujen opettajahuoneessa on usein tarjolla synttärikakkua, nimipäiväpullaa tai millon mitäkin hyvää. Harvoin oon mistään kieltäytynyt, perso herkuille kun oon :P Mutta nyt viime aikoina oon tsempanut! Tässä päivänä eräänä oli tarjolla TODELLA hyvännäköistä suklaakakkua (suklaakakut on muuten mun juttu) ja moni opettaja mulle sanoi, että ota pala kakkua. Nätisti hymyillen kieltäydyin ja sanoin, että koitan vähentää. 

Jes, hyvä minä!

Voitte ehkä kuvitella miten tiukkaa teki jättää tää väliin! 

Joskus tommoset kieltäytymiset johtaa siihen, että se aiheuttaa herkkujen tarjoajassa semmoisen vaivautuneen olon ja helposti tyrkytetään lisää. "No kyllähän sä voit pienen palan ottaa". 

Ja sitten tulee myös itselle vähän vaivautunut olo. On noloa kieltäytyä. Mäkin kuitenkin näytän siltä, että en todellakaan tarvitse edes sitä pientä palaa kakkua, niin miksei sitä voi uskoa kun kohteliaasti kieltäytyy? Ja okei, ei se pienen pieni pala maailmaa kaataisi, mutta tunnen itseni. Saattaisin ottaa lisää kakkua tai sitten menisin kauppaan ostamaan suklaata ja vetäsin sitä illalla kotona. Mun on vaan tehtävä totaalikieltäytyminen herkuista, koska en osaa lopettaa ajoissa. 

Hoikkien ja normaalipainoisten on joskus varmaan vaikea puhua lihavan kanssa laihduttamisesta. Onko muilla kokemuksia semmosista kiusallisista tilanteista johon on laihduttajana joutunut? 

Mutta yleisesti ottaen kuulumisista sen verran, että nyt on tosi hyvä tekemisen meininki päällä! Paino tippuu, urheilusta nautin sydämeni pohjasta ja muutenkin on ihan superpositiivinen olo siitä, että motivaatio on korkeella! JEEEJEEEJEE. 

En tarvi mitään tyhmiä kakkuja, banaanitki on ihan hyviä...

Mulla on työviikonloppu edessä, leiri kutsuu. Mukavaa viikonloppua sulle joka tän luet :)

-Isosisko

Voihan tavoitevaatteet

Hohhoijaa, mitenhän sitä alkaisi kirjoittamaan. Mulla oli selkeä suunnitelma miten kirjoitan, mutta eilisiä kuvia muokatessa iski niin kauhea itku/nauruhepuli, että jokainen järkevä ajatus karkasi päästä.

Kokeillaan nyt kuitenkin. Jokainen laihduttava nainen varmasti omistaa yhden tai useamman tavoitevaatteen. Ne voi olla pieneksi käyneitä vaatteita tai vaatteita mitkä ei ole koskaan mahtunutkaan päälle. Mun tapauksessa kyse on suurimmaksi osaksi niistä vaatteista, mitkä mystisesti on kutistunut pesussa(kröhöm). 

Eilen pakkasin kassillisen vaatteita kyytiin ja huristelin isosiskon luokse ottamaan vähän valokuvia. Se ei ollut kaunista. Saatiin hyvät naurut ja hurjasti lisää motivaatiota tähän projektiin. Illalla meinasi ihan itku tulla, kun tajusin miten huonoon kuntoon olen itseni päästänyt.

KAUHEAA! 

Valokuvat paljastaa aina sen, mitä peili ei välttämättä kerro. Mitä nuo selkämuhkurat oikein on? Kuka tuo ihminen on noissa kuvissa. Ei, se en voi olla minä!

Housut ei meinaakkaan mahtua päälle.

Isosiskon tavoitteita.

Vaikka asia naurattikin kovasti, niin on sitä vaan todettava, että kyllä ihminen on tyhmä! Jossain vaiheessa olisi varmasti kannattanut pysähtyä miettimään, mitä sitä itselleen tekee. Mutta ei. Ostetaan isompia vaatteita ja ollaan tyytyväisiä. Enää mä en aio sitä tehdä. Nyt saa riittää. Noihin kaikkiin vaatteisiin aion vielä mahtua. Enkä enää anna itseni lihoa.

Tämmöiseltä näytän tällä hetkellä. Säkkejen alta ei muuten muhkurat näy.

Nämä kuvat lisäsi motivaatiota hurjasti. Uskonkin, että oikeasti tulen tässä hommassa onnistumaan. Siispä tästä on hyvä jatkaa :)

<3 Pikkusisko

Ruokaa, ruokaa ja ruokaa

Mainitsin jo aiemmin, että en aio lähteä millekkään kanaa ja kasviksia linjalle, vaan syön jatkossakin ihan normaalia kotiruokaa. Mä rakastan ruuanlaittoa ja uskoisin, että me syödään aika perus terveellisesti. Enkä meinaa vieläkään sitä lähteä muuttamaan.

Oon elämäni aikana laihduttanut todella monta kertaa sillain, että syön suunnilleen pelkkiä kasviksia ja kanaa. Kokeilin myös joku aika sitten superdieettiä. Joillekkin se varmasti sopii, mutta hei, mä en todellakaan pysty syömään pelkästään lihaa ja VIHREITÄ kasviksia. Vielä tänä päivänäkään, en pysty syömään esim. vihreää paprikaa. Sen kiintiö tuli superdieetin aikana täyteen.

Mulle tärkeintä nyt onkin, että opin syömään sen verran, kun mun täytyy. Ei sen verran, kun mun tekee mieli. Tottakai joitain asioita on ollut pakko muuttaa. Esimerkiksi, mun ruokarytmit on ollut ihan pyllyllään. Saatan olla syömättä iltapäivään ja jokainen tietää mitä illalla sitten tapahtuu. Nyt olenkin pakottanut itseni syömään puuroa joka aamu ja nyt ollaan jo siinä pisteessä, että se maistuu hyvälle :)

Puuronmakua vaihtamalla, ei kyllästy

Olen myös vaihtanut suklaapatukat, pullat, karkit yms. välipalat pikkusen terveellisempiin välipaloihin. Ei enää kahvipullaa tälle neidille! Mä olen rakastunut noihin skyrreihin. Ai että ne on hyviä! Mun ehdoton suosikki on veriappelsiini.

Skyr <3

Lämminruoka on ja pysyy aika samana, mitä olen tottunutkin syömään. Olen lisännyt kasviksia ja salaattia, mutta muuten syön kaikkea makkarakastikkeesta makaroonilaatikkoon. Mä haluan oppia, miten ruokaa syödään, enkä usko, että voin sitä oppia jos syön vaan "laihdutusruokaa". Olen aika varma, että en loppuelämää söisi sitä kanaa ja kasviksia, joten opettelen syömään  kaikkia ruokia kohtuudella (pikaruuat jätän kuitenkin väliin), mitä aion jatkossakin syödä. Pyrin syömään kaksi lämmintä ruokaa päivässä, välillä se kuitenkin jää vaan yhteen. Niinä päivinä illat luonnollisesti, on todella vaikeita. Herkkuhimo iskee viimeistään 18.00 ja jatkuu siihen asti, että menen nukkumaan. Pääseekö siitä koskaan eroon??

Kaalilaatikko! NAM!

Iltapalalla, syön yleensä joko skyrrejä tai hedelmiä. Olen aina ollut hirveä iltasyöpöttelijä, joten yritän rajoittaa iltaisin syömistä. Monesti nimittäin se homma karkaa käsistä.

Sitten mulla on heikkous. Suuri heikkous. Siitä ei toki tule kaloreita, mutta ai kauhea, sitä lisäaineiden ja makeutusaineiden määrää. Nimittäin Pepsi Maxi. Mä juon sitä niin paljon, että Hartwallin työntekijöiden ei tarvitse pelätä työpaikkansa puolesta. Tiedän, että siitä pitäisi päästä eroon, mutta siihen en usko pystyväni :D En ainakaan vielä. Sanotaan, että kevyt limpparit lisää makean nälkää, mutta mun kohdalla se on kyllä toistepäin. Saan sillä taltutettua ainakin pahimmat herkkuhimot. Ehkä se kuitenkin on parempi, kun vaikka suklaalevy?

Mutta tämmöistä mulla tällä kertaa. Näillä olisi tarkoitus saada kilot pikkuhiljaa pois ja uskon, että siinä tulen myös onnistumaan! Meidän kummankin edistymistä voi jatkossa seurata meidän omista välilehdistä, minne me joka maanantai päivitetään pudotettu kilomäärä :)

Hyvää viikkoa kaikille :)

<3 Pikkusisko

Treeni kulkee

Ollaan siskon kanssa molemmat saatu treenit sujumaan tosi hyvin! Lenkkeilyä ei ehditä yhdessä harrastamaan, kun aikataulut menee ristiin, mutta ollaan päästy pari kertaa viikossa yhdessä salille. Ja on siinä yhdessä treenaamisessa omat hyvät puolensa :) Oon tykännyt treenata yksin, mutta on kivaa vaihtelua kun on kaveri mukana, jolta saa vähän vinkkejä ja joka varmistaa kun kokeilee penkkienkkoja :D Saatiin olla yhtenä aamuna kahdestaan  salilla ja oli pakko räpsiä muutamia kuvia kun ei ollut kukaan näkemässä :P 

    Pikkusiskon jalkapäivä. Ja teki muuten täysillä :)

Oon ylpee pikkusiskostani kun se on alottanut uudestaan salilla käynnin! Muutama kuukausi sitten en saanut sitä mukaan vaikka miten yritin. Jalkoja se treenasi tässä yhtenä aamuna ja mitä vähän vierestä seurasin, niin teki muuten ihan tosissaan ja eikä luovuttanut kesken, vaikka ilmeistä päätellen pahalta tuntui :) 

Mä treenasin rintaa, haukkareita ja vähän vatsoja. Tissihaba-treeni on ehkä mun lempparitreeni! Tai jalat. En osaa päättää :D En tykkää yhtään selkäpäivästä, mutta muuten nautin salilla olemisesta tosi paljon. Onko teillä joku treeni semmoinen mitä on erityisen mukava tehdä?

Noita itsestäni otettuja kuvia kun kattelen, niin saapahan taas todeta, että aika paljon hommia ois tehtävänä. En  kestä mun jalkoja, ne on ihan valtavat! Olin onnellisempi kun en oo nähny miltä näytän tuolla. Hyvänä silmien avaajana siis toimii valokuvat. Toivottavasti joskus tänne voi laittaa kuvia, joihin ois itse tyytyväinen :)

 Tossa ois tommonen pikkusiivu, josta oon valmis luopumaan!!

 Hyvä treeni, parempi mieli :)

Maalla on mukavaa!

Tänään ei mennä salille vaan nautitaan ulkoilusta, auringosta ja viikonlopusta :) Hyvää lauantaita!

-Isosisko

Paluu arkeen!

Niin se vaan pääsiäinen oli ja meni. Nyt on tehty paluu arkeen ja koville ottaa!

Pääsiäinen tuli vietettyä anopin lihapatojen äärellä, joten tällä hetkellä olo on enemmän tai vähemmän turvonnut :D Onneksi liikuntaa tuli kuitenkin harrastettua ihan kiitettävästi, joten ei ihan överiksi mennyt! Musta on niin huippua, että kevät tekee tuloaan ja siitä johtuen ollaankin kuljettu metsässä PALJON!

mä näitä polkuja tallaan kai viimeiseen asti..

Futistreenit!

Jotenkin "herkuttelun" jälkeen, on aina todella vaikea päästä takaisin ruotuun. Tulee semmoinen olo, että ei voisi vähempää kiinnostaa, vaikka olen pullukka. Vaikka tietenkin välitän. Menee taas vaan hetki, että muistan sen, miksi tätä teen.

Tänään kuitenkin on mennyt suhteellisen hyvin, jos ei oteta huomioon yhtä suklaapatukkaa (kröhöm). Mut hei, _VALKOSUKLAA_LION PATUKKA. Voisiko muka joku muu vastustaa?? Oisin laittanut tänne kuvan siitä syntisen hyvästä herkusta, mutta sisko VIHAA sitä, että laitan sille kuvan aina kaikista tommosista uutuus herkuista :D

Mun suurin ongelma on edelleenkin se, että en syö tarpeeksi usein. Lähinnä aamupäivisin jää lounas liian vähäiseksi ja se kostautuu illalla. Mun on todella vaikeaa, saada mun päähän menemään se, että pitää syödä, että voi laihtua. Mä osaan kyllä laihduttaa silleen, että pidän itseäni nälässä. Jokainen tietää, miten siinä on käynyt. Nyt kun pitäisi opetella syömään, niin tää tuntuu välillä niin kovin toivottomalta. Ja hitaalta. Kärsivällisyys? Mitä se on?

Mutta ei oikotietä onneen, joten suihkun kautta iltapalalle ja nukkumaan :)

Kivaa viikkoa kaikille!

<3 Pikkusisko

Elämää atooppisen ihottuman kanssa

Läsnä jokapäiväisessä elämässäni on atooppinen ihottuma. Se on todettu mulla vauvana ja enemmän tai vähemmän se on kulkenut mukanani koko elämäni ajan. Nykyään pärjään sen kanssa, en juurikaan käy lääkärissä muuten kuin uusimassa reseptejä, mutta tilanne on ollu joskus todella vaikea. Kahdesti oon ollut osastohoidossa kun tilanne on ollut tosi paha. Muistan, että joskus reilu 10 vuotta sitten, olin niin vihanen maailmalle kun olin sillon niin kipeä. Ja olin todella kateellinen rakkaalle siskolleni, jolla ei ihottumaa ollut yhtään. Aina ei mee nallekarkit tasan. Mutta eipä mulla ollut aknea teininä :D

Noi kuvat on otettu vuonna 2008. Mun kulmakarvat ei kasvanut, kun raavin niin paljon, että ne irtos. Ja tuohon aikaan olin yleensä aivan tulipunainen. En useinkaan suostunut kuvattavaks ja joskus en suostunut lähtemään kotoa useaan päivään mihinkään kun näytin niin kamalalta. Söin antibioottikuureja monta kertaa vuodessa ja mitkään rasvat ei auttanut, nukkumisesta ei tullut mitään, kun ihoa kutitti ihan koko ajan. Tuota aikaa ei oo ikävä. 

Edelleen mulla on ihottumaa, sitä ei ehkä aina kuvista huomaa mitä täällä blogissakin julkaistaan, mutta on sitä :D Pitää valita aina ne parhaat kuvat mitä tänne laittaa :P Mun ihottuma alkoi kuitenkin helpottamaan joitakin vuosia sitten. Silloin aloin enemmän harrastamaan liikuntaa ja luulen, että se on osittain auttanut tilanteeseen. Kun tulee hikoiltua kunnolla, niin iho puhdistuu samalla ja ihan eri tavalla miten se suihkussa käymällä puhdistuu. Toisaalta, kun liikun ja hikoilen, niin ihoa myös alkaa kutittamaan enemmän. Vähän ristiriitaista. Pitäs liikkua, mutta kutina ja kirvely ei oikein houkuttele. Ja suihkussa käynti on joskus ihan tuskaa kun kirvelee niin paljon. 

Kädet on yks mun ongelma-alue. Lähinnä taipeet ja kyynärpäät. Ne kuivaa ja kutiaa ja näyttää tänään tolta. 

Naama ja kaula on ongelma-alue 2. Tolta näytin eilen ja toissapäivänä, tänään en paljon paremmalta. Aikuisella atooppista ihottumaa on usein just noissa kohdissa missä mullakin, taipeet, leukapielet ja kaula. Kuiva iho mulla on kauttaaltaan, mutta ei se onneks tommonen oo joka paikasta. Nykyään en ihan niin paljon jaksa välittää siitä, että tuijottaako joku vai ei. En jää kotiin sen takia, että iho on huonona, ikä on vissiin tuonu jotain itsevarmuutta lisää :) Mutta vaikka oisin laiha, niin bikinit päällä en haluais uimarannalle mennä, sen verran se mua kuitenkin häiritsee. Mutta tänkin kanssa onneks pärjää ja oppii elämään. Tsemppiä kaikille kohtalotovereille!

Hyvää pääsiäistä! 

-Isosisko