Motivaatiota vaikka muille jakaa

Huomenta vaan!

Kuten otsikkokin  jo kertoo, niin täällä sujuu laihdutusprojekti loistavasti! Oikeasti! Vihdoin löysin sen motivaation, mitä tää homma vaatii ja nyt on melkein kaksi viikkoa sujunut hyvin! Usko itseen ja omaan tekemiseen on vihdoin löytynyt ja mun olo on aivan mahtava! Monta yritystä ja monta heikkoa hetkeä tähän ehti taas mahtua, ennen kun ymmärsin mitä tää homma vaatii, jotta se onnistuu.

Ennen, kun joku luulee, että tämä on mulle helppoa ja mun ei enää ikinä tee mieli mässäillä, niin korjaan heti alkuun. Mulla on vaikeaa. Mun tekee mieli herkkuja KOKOAJAN! Tässä yksi ilta, mun mies oli ostanut jotain valkosuklaakeksejä. Mä meinasin tulla hulluksi siitä himosta. Lähdin lenkille ajatellen, että sen jälkeen helpottaa. PAS** puhetta. Himo oli kahta kauheampi. Haistelin keksejä ja saatoin tirauttaa muutaman kiukkukyyneleenkin, mutta EN SYÖNYT :D

Oon liikkunut tällä viikolla hyvin ja tiedän, että se on syy tähän mun hyvään oloon ja tottakai siihen vaikuttaa myös se, että mun kehoa ei ole pumpattu täyteen sokeria.

Ei se lenkkeily joka kerta oo niin kivaa :D

Vihdoin eilen sain (tai sisko sai) itseni uudestaan salille! Kauan siihenkin meni. Lupasinkin sunnuntaina lähteä uudestaan. Nyt mun on pakko ruveta käymään siellä säännöllisesti. Haluan saada lihaksia tähän kehoon! Sikspäkkiä odotellessa :P

Hyvä esimerkki siitä, mitä sisko tarkoitti edellisessä postauksessa treenivaatteista :D

Tänään tiedossa on lenkkeillyä ja futistreenejä, joten liikuntaa tulee tänäänkin enemmän, kun tarpeeksi :) Loistavaa.

Hymyillen aloitan tämän viikonlopun :) Aloittakaa tekin!

<3 Pikkusisko

Kunnolliset treenivaatteet

Oon saanut tässä parin viikon aikana treenit kulkemaan kohtalaisesti. Tuossa talven aikana oli vähän nihkeempi vaihe, mutta nyt menee jo paljon paremmin :) Salille oon saanut itteni 3 kertaa viikossa ja siihen päälle vähän lenkkeilyä ja jalkapallotreeniä. Hyvä tästä vielä tulee! :)

Juteltiin siskon kanssa yhtenä päivänä, miten kunnolliset ja kauniit treenivaatteet toisi vielä lisää motivaatiota ja iloa treenaamiseen. Mulla on ihan surkeita treenivaatteita. Salilla ja futisharkoissa käytän vaan jotain puuvillakankaisia housuja ja ihan perus t-paitaa ja ne on kaikin puolin inhottavia. Niissä näkyy ja haisee hiki eikä ne hiestä märkänä tunnu päälläkään mitenkään mukavilta. No, ne mahtuu päälle. Musta ei oo pukeutumaan tiukkoihin vaatteisiin, joten on tosi vaikee löytää semmosia vaatteita, jotka ei purista, joissa ei makkarat näy ja jotka näyttäs kivoilta. 

Lenkkivaatteiden tilanne ei oo ihan niin huono, mutta ei semmonen kuin haluaisin. Käytän tuulihousuja, jotka on liian pitkät. Olen lyhyt ja lihava ja olis reilua jos myös mun kokoisille olis sopivia vaatteita! On pakko ostaa isoa kokoa, että mahtuu päälle, mutta isot koot on tehty mua 15 senttiä pidemmille ihmisille. Miks vaatteet isonee joka suuntaan? Raivostuttavaa! Tietääkö kukaan mistä sais ostettua isojen tyttöjen laadukkaita treenivaatteita, jotka myös näyttäs kivoilta? Hyvät vinkit olis tervetulleita :) 

Nyt suihku, iltapalaa ja Greyn Anatomia :) Kivaa viikkoa!

-Isosisko

Tekevälle sattuu ja tapahtuu

Mä en saanut syntyessäni kauhean hyviä rakenteellisia geenejä. Mulla on paljon vikoja ja vaivoja, minkä pitäisi rajoittaa mun elämää. 

Mulla todettiin 16-vuotiaana, suhteellisen paha nikamasiirtymä alaselässä, yliliikkuvat nivelet kaikissa nivelissä, notkoselkä ja yliliikkuvat nikamat niskassa. Näistä johtuen olen enemmän tai vähemmän aina kipeä. En muista miltä tuntuu, kun mihinkään ei satu. Kipuun on vuosien aikana tottunut eikä kipu yleensä vaikuta mun normaaliin elämään. Toki, on päiviä, kun kipu tuntuu lamaannuttavan ja särkylääkkeitä napsin, kun karkkia. 

Jo silloin 16-vuotiaana, sain paljon tiukkoja ohjeita selän kanssa elämämiseen. Ei nosteluja, ei kumartelua, ei äkkinäisiä liikkeitä, ei sitä eikä tätä. Kuitenkaan en ole antanut minkään estää mua elämästä. Saattaa olla, että jo silloin mun aivoihin muodostui ajatus: Mä en anna minkään enkä kenenkään sanoa, miten mun kuuluu elää. Saattaa olla, että tuolloin multa hävisi itsesuojeluvaisto. Mitä siis tarkoitan?

Olen aina rakastanut urheilussa vauhtia ja sitä, että saa antaa kaikkensa. Tästä on mulle viime vuosina koitunut enemmän ja vähemmän harmia :D

Vuonna 2011, minä, sisko ja meidän kaksi kaveria alettiin pelamaan kaveripoikien kanssa jalkapalloa. Ensimmäinen futsalturnaus oli marraskuussa. Sinne lähdettiin innoissaan ja tottakai pelaamaan täysillä. Ja mähän pelasin, tosin pelit loppui siihen, että iskä ja pikkuveli kantoi mut sairaalaan, kun pallontavoittelu tilanteeseen menin niin kovaa, että en ehtinyt jarruttaa ennen, kun penkkirivistö tuli vastaan. Ja niin meni tämän tytön polvi. Polvesta meni eturistiside ja sivuristiside. Kepeillä käveltiin reilu kuukausi ja sen päälle useampi kuukausi pelitaukoa. 

Vuosi 2013 oli jo sitten vähän vielä huonompi. Ruvettiin pelaamaan naisten joukkueessa futista ja mä rupesin maalivahdiksi. Vielä tänäkin päivänä mietin, että olikohan se virhe :D Alkuvuoden aikana sattui sormeen, sitten olkapäähän. Onneksi ne ei mennyt pahasti. Elokuussa kävikin sitten vähän pahemmin. Kesken pelin vastustaja ajeli selkään polvi edellä ja lähdin ambulanssilla keskussairaalan. Osuma tuli alaselkään ja olemassa oleva selkävamma sai niin kovan iskun, että toipumisessa meni kauan!! Olisko mennyt n. 5-6kk ennen kun pystyin ottamaan yhtään juoksuaskelta. Se söi naista ja pahasti. 

 

Vuonna 2014 alkukesästä treeneissä olikin sitten vuorossa kyynärpää. Tarkalleen ei tiedä mitä sieltä meni, mutta taas lähdettiin keskussairaalaan kesken treenien :D Maalivahti uraan tuli taukoa muutama kuukausi, ylläri. 

Sen jälkeen toistaiseksi olen pahemmilta vammoilta välttynyt.Toki on sattunut milloin mihinkin paikkaan, mutta yleensä ne on suhteellisen nopeasti mennyt ohi. Menen aina tilanteisiin täysillä, enkä todellakaan osaa ajatella järkevästi silloin, kun sen perhanan pallon haluan. Lopputulos ei välttämättä ole itseni kannalta kaikkein järkevin, mutta yleensä, se onneksi estää palloa menemästä maaliin, joten joukkue kiittää, että olen uhkarohkea ja hullu :D

Rakastan jalkapalloa ja rakastan olla maalivahti, joten olen valmis kestämään pientä kipua sen takia :) Toivotaan, että vuodesta 2015 selvitään, vähän vähemmillä vammoilla!

Hyvää sunnuntaita kaikille <3

<3 Pikkusisko

Loma!

Talvilomalle sattui täydelliset kevät kelit. Aurinkoa ja lämpöä, voiko ihminen muuta toivoa?

Jokapäivä, olen koirien kanssa nauttinut paljon aurinkoa. Ollaan kierrelty pitkin metsiä ja järvenjäitä. Olen nauttinut joka hetkestä ja tuntuu, että mieli on parempi, kuin aikoihin! Uskon, että tämä antaa myös uutta potkua huonosti edenneeseen laihdutusprojektiin. Luotan siihen. Uskon siihen.

Nyt lähden vielä viimeisen lomapäivän kunniaksi ulkoilemaan ja tankkamaan vähän lisää d-vitamiinia :)

Nauttikaa keväästä, niin mäkin teen!

<3 Pikkusisko

Rukalla

Huhhuijjaa! Aikamoiset pari viikkoa on takana, mutta kaikesta selvittiin! Oon muuttanut uuteen kotiin ja kävin työreissulla Rukalla ja reissun jälkeen sairastin flunssan, joten elämä on ollut kaikkea muuta kuin normaalia. Toivottavasti jatkossa ehtii keskittymään vähän enemmän omaan hyvinvointiin :) Mutta tässä postauksessa palataan vähän Rukan tunnelmiin :)

En muista oonko aiemmin kertonut, mutta työskentelen nuoriso-ohjaajana. Tehtiin hiihtolomalla nuorten kanssa laskettelureissu Rukalle. Olin mukana kolmatta kertaa ja se on joka kerta ollut kiva reissu, mukavaa vaihtelua normaaliin työhön. Lähdettiin perjantaina koulun jälkeen ajelemaan kohti Kuusamoa ja oltiin puolen yön aikoihin perillä. 

Itse en laskettele, joten aika piti saada rinteillä kulumaan jotenkin muuten. Meidän majoituspaikka oli parinkymmenen kilometrin päässä Rukakeskuksesta, joten päivän aikana sinnekään ei voinut mennä. Mulle kaikki kaupat ja muut oli jo ennestään tuttuja eikä ollut mitään ostettavaa, joten lähdettiin työkaverin kans kävelylle. Siellä oli tosi hyvät kävelyreitit ja ne kierteli siellä tuntureiden ympäristössä ja välillä sai ihan tosissaan nousta mäkeä ylös, joten hiki saatiin pintaan :) Ja näköalatkin oli ihan kivoja :)

Ja rankan lenkin jälkeen saa tottakai herkutella... Jos joskus oot menossa Rukalle, niin lämpimästi suosittelen Pitäjän Pirtin munkkeja! Ne on maailman parhaimpia ja varmasti myös isoimpia! Ei paljon lounasta tarvinnut syödä kun munkkikahvit vetäisi :D

Meidän nuorista sairastui reissun aikana useampi ja sunnuntaiksi jäin majoitukseen sairastuneen pojan kanssa. Päivä meni todella hitaasti, mutta ehdinpä ainakin katsomaan hiihdon mm-kisoja :)

Maanantaina olin virtaa täynnä kun edellinen päivä oli mennyt löhötessä. Käytiin muutaman tunnin lumikenkälenkillä. Kiivettiin Valtavaara-nimisen tunturin huipulle ja se on joka kerta yhtä vaikuttavaa. Lenkki on kova ja maisemat ylhäällä todella ihanat. 

Lumikenkäily on kyllä hyvä liikuntamuoto. Meillä on töissä hyviä lumikenkiä, joita saan lainata milloin vaan. Ehkä ens talvena harrastan sitä vähän enemmänkin. Ehkä. Nyt alkaa täälläpäin kelit olemaan jos semmoiset, että ei paljon lumikengillä enää kävellä. Mutta ei haittaa, odotan kevättä ja kesää ihan hirveesti! 

Nyt laitan saunan tulille ja jatkan ampumahiihdon kattomista :)

Mukavaa loppuviikkoa kaikille :)

-Isosisko