Pitkästä aikaa

Kirjoitan ekaa kertaa kännykällä blogia, joten katotaan mitä tästä tulee :)

Vähän on ollut vaikeuksia löytää aikaa päivitellä kuulumisia. Päivät menee liian nopeasti ja aina tulee joku este, ettei ehdikkään kirjoittaa. Ehkä saan tämän kirjoituksen kirjoitettua rauhassa loppuun.

Mulle kuuluu hyvää. Oon jaksanut lenkkeillä päivittäin ja se on mulle tosi iso edistysaskel. Välillä menee jopa kaksi pidempää lenkkiä päivässä :) Nautin siitä, että ei kolota joka paikkaa ja huomaa kunnon kasvavan pikkuhiljaa. Nää syksykelit on ihan loistavia lenkkikelejä! Pikkuneidin kanssa on mukava mennä metsässä ja sopivasti lisätreeniä äitille, kun tyttö on kantorepussa tai jos lykkii vaunuja! Salille mä myös kaipaisin, mutta se saa vielä odottaa vähän aikaa. Jospa talvella sinne uskaltaisin :)

Koska edelleen imetän, varsinaisella laihdutuskuurilla en ole. En halua vaarantaa maidontuloa, joten kunnon dieetti joutuu vielä odottamaan, toivottavasti ensi kevääseen. Jotain olen kuitenkin oppinut ja tehnyt oikein, sillä paino tippuu tasaisesti n. 200-400g viikossa. Turhauttavan hidasta, mutta ei tuon enempää saisikaan tippua. Herkkuja tulee syötyä vieläkin liikaa, mutta kokoajan niitäkin menee vähemmän. Yritän olla ruoskimatta itseäni liikaa. Päivä kerrallaan :)

Tää oli nyt tämmöinen pikapäivitys kuulumisita ja yritän vähän tsempata tän kirjoittamisen kanssa! Paljon ois kaikkea asiaa mm. siitä kun puntari olikin rikki. Palaan niihin myöhemmin!

<3 Pikkusisko

Voihan lenkkarit

Joskus alkukesällä totesin, että mun lenkkarit on juostu puhki (hahahaaa, varmaan joo :D Ne oli vuosikausia vanhat ja rikki ja rumat) joten uusien lenkkareiden osto olisi edessä. Satuin löytämään yhdestä urheiluliikkeestä hyvällä tarjouksella olevat kauniit lenkkarit! Siellä kaupassa mä hypin ja kirmailin lenkkarit jalassa ja ne tuntui jalassa ihan täydelliseltä! Miten hurjasti kehitys on lenkkareissakin mennyt eteenpäin, noitakaan tuskin huomasi jalassa!

Ihan mun näköiset kengät :)

Ensimmäiselle lenkille uudet kengät jalassa lähdin intoa puhkuen! Alkumatka meni kuin siivillä, kengät oli todella kevyet ja tukevat jalassa. Noin 10 minuutin tarpomisen jälkeen alkoi kipu jalkapohjissa. Siinä vaiheessa päätin kääntyä kotiin ja ajattelin, että pikkuhiljaa totutan jalkani uusiin kenkiin. Muutaman viikon ajan tein aika kevyitä lenkkejä ja aattelin, että pakkohan mun jalkojen on jossain vaiheessa tottua! Mutta ei. Edelleen sattuu. Ei onneks ihan niin pahasti kuin pahimmillaan, mutta ei lenkkeily vieläkään kovin nautinnolliselta tunnu. En tiiä auttaisiko jotkut kunnolliset pohjalliset, en oo vielä saanut aikaiseksi hommata. Mutta en haluaisi luovuttaa noiden kenkien suhteen!

 

Kauniit paholaiskengät... 

Siskon kans käytiin lenkki heittämässä :)

Syksy ja viilenevät illat on hyvää aikaa sulatella tätä etureppua... 

Oon tässä suunnitellut, että ilmoittautuisin jonkinlaiseen jumppaan. Maanantai-iltaisin olisi Tehotreeni niminen jumppa, josta luvataan lihaskuntoa ja aerobista kestävyyttä lisää. Siihen ilmoittautumista harkitsen vielä. Torstai-iltaisin treenailen pesäpalloa. Noiden lisäksi kuntosalia ja lenkkiä, siitä mun treeniviikko alkaa muotoutua :) Millaisia urheilusuunnitelmia teillä muilla on?

Mukavaa maanantaita ja uutta viikkoa kaikki!

-Isosisko

Arki!

Niin mä vaan edellisessä viestissäni uhosin, että lomalla ehtii tekemään kaikenlaista, pitämään huolta itsestä ja kirjottelemaan blogia :D Olisihan sitä joo kerennyt, mutta en saanut aikaiseksi.

Noh, loma oli ja meni. Treenaamisen suhteen kaikki sujui aika hyvin. Liikuin paljon, niinkuin suunnittelinkin. Kävin lenkillä, salilla ja pelasin vähän jalkapalloa, joten sen suhteen ei oo mitään valittamista :) Kunto paranee pikkuhiljaa ja on ihana huomata kun lenkillä jaksaa juosta aina vaan vähän enemmän tai salilla voi lisätä painoja. Tommosissa tilanteissa ainakin mulla motivaatio vaan kasvaa entisestään! Kivaa kun saa pikkuhiljaa tehdä treenin suhteen uusia tavoitteita. Aion haastaa ton sisareni tässä syksyn aikana juoksemaan cooperintestin, olis mielenkiintoista nähdä missä mennään :) Sisko, otatko haasteen vastaan? :)

Pelattiin jalkapalloa paikallisessa puulaaki-sarjassa. Ei pärjätty, mutta kivaa oli!

Mutta se iänikuinen ongelmani: ruoka. Pidän siitä niin kovasti! Jäätelöä söin varmaan joka päivä. Olisi ollut helppo tehdä terveellistä ruokaa kun aikaa oli vaikka miten, mutta sitä aina vaan ratkesi kaupassa ostamaan jotain hyvää. Ja aina päätin, että huomenna tsemppaan. Ei lomalla onneks kiloja juurikaan kertynyt, mutta mahdollisuus olisi ollut saada niitä lähtemään, niin vähän harmittaa :/ Mutta nyt kun arki on pikkuhiljaa lähtenyt käyntiin, niin taas saa tehdä sen päätöksen, että nyt tsemppaan! 

Oon pitkän tauon jälkeen alkanut syömään taas smoothieta. Kyllästyin niihin jossain vaiheessa ihan totaalisesti, mutta kävin pari kertaa mustikassa ja tykästyin marjoihin, joten oon nyt niitä syönyt. Rahkaa, marjoja ja mehukeittoa blenderiin ja eikun ääntä kohti! Niin hyvää ja terveellistä :) Oisko jollain jotain hyviä smoothie-ohjeita? Otan mielelläni vastaan erilaisia versioita, niin saa vähän vaihtelua niihin :)

 Mustikkaretkellä :)

Kivaa viikkoa, nauttikaa auringosta!

-Isosisko  

Vaikea noudattaa älä laihduta-päivää

Tänään vietetään kansainvälistä älä laihduta-päivää. Tosi hyvä idea tuossa kyllä on! Laihuuden ihannointi ja tavoittelu on jossain määrin mennyt överiksi ja niin monet ihmiset laihduttaa ihan syyttä suotta. Hyvä, että tää asia on nostettu esille ja muistutetaan siitä, että laihuus ei ole ainoa oikea vartalonmalli. Itse en missään nimessä halua olla liian laiha. Semmonen sopivan sporttinen ja jossain määrin pienesti kurvikas vartalomalli olis mun mieleen :) Sitä kohti siis! Mulle tää päivä sattui vähän huonoon saumaan, koska tällä hetkellä oma elämä pyörii aika pitkälle laihduttamisen ympärillä. Mutta sen verran tänään joustin, että keitin riisipuuroa täysmaitoon :D Ja soppaan laitoin sokeria vähän enemmän kuin normaalisti. Namnamnam!

Älä laihduta-päivän eväitä

Mutta muuten mun viime päivät on koostunut töistä, urheilusta, jääkiekosta ja kanalan maalaamisesta. Urheilukärpänen on puraissut isosti ja kaikenlainen liikkuminen tuntuu hyvältä! Ihanaa! Lenkkiä, salia ja jalkapalloa on viime päivinä tullut harrastettua. Äsken just tulin futisharkoista ja siellä tuulessa ja tuiskussa akkojen kans pelattiin ja kyllä on nyt jälkeenpäin hyvä olo :)

Oon kirjottanut aikasemminkin, että mulle on tulossa tänne maalle kanoja kesäksi. Haen kanaset ens viikon sunnuntaina tuosta muutaman kilometrin päästä ja tällä viikolla on ollut ohjelmassa kanalan maalaus. Mun iskä rakensi mun kanoille kanalan ja mä maalasin sen. Siitä tuli kyllä maailman kaunein kanala <3 Ensi viikolla pystytetään kanalan ympärille ulkoaitaus ja sitten olis kaikki valmista. Jännää! 

Tervetuloa kanat! Koti on valmis :)

Mitä ootte mieltä mun kanalasta? Onko muille tulossa kesäkanoja? :) 

Mukavaa loppu viikkoa!

-Isosisko

Aamuvuoro viikko

Oon ollut tämän viikon aamuvuorossa. Kello soi joka aamu 04.30. Hyi kauheaa. Mun mielestä kenenkään ei kuuluisi herätä siihen aikaan yöstä. Vuorotyössä vihaan eniten just noita aamuherätyksiä!

Mun aamut alkaa sillä, että keitän kahvit. Mä en kykene mihinkään ennen kun oon saanut kahvia. En pysty aamuvuoroissa syömään kotona aamupalaa. Ruoka ei vaan maistu keskellä yötä, joten normaalista poiketen otankin aamupalatarvikkeet töihin mukaan ja syön aamupalan siellä siinä kuuden aikoihin. Tiiättekö muuten miten hyvälle (pahalle), puuro maistuu, kun samalla paistelet munkkeja, pullia ja viinereitä :D

Jos aamuvuoroista pitää jotain hyvää etsiä, niin pääsen kotiin jo 13.00-14.00, joten mulla on päivällä aikaa touhuta vaikka mitä. Kuten käydä lenkillä ja salilla. Nukkumaan meen jo kahdeksalta :D Kunnon yöunet on mulle tärkeät. Väsyneenä on vaikea vastustaa herkuttelua. Sokerihan kun tunnetusti helpottaa väsymystä.. hetkellisesti. 

mun uudet kauniit kuulokkket <3

Lenkkityylikkyys ennen kaikkea :D

Perjantai-illan voisi viettää huonomminkin

Aamuvuoroista huolimatta, tää viikko on mennyt hyvin. Herkkuhimoja on ollut paljon, mutta niistä on selvitty. Kävin salilla kolme kertaa ja lenkillä joka päivä. Kyllä tää kuulkaas tästä. Viikonloppu tosin ei tule menemään ihan niin hyvin. Meillä on tänään kauan odotetut juhlat ja tiedän, että maanantaipunnitus ei lupaa hyvää tulosta. Sallin sen kuitenkin itselleni. Tärkeintä on, että siitä noustaan ja löydetään tekemisen fiilis heti uudestaan. Tänään vielä kuitenkin tiedossa lenkkeilyä koirien kanssa ja futistreenit, joten ei ihan ranttaliks heitetä! 

Huikeeta viikonloppua kaikille :)

<3 pikkusisko

Paluu arkeen!

Niin se vaan pääsiäinen oli ja meni. Nyt on tehty paluu arkeen ja koville ottaa!

Pääsiäinen tuli vietettyä anopin lihapatojen äärellä, joten tällä hetkellä olo on enemmän tai vähemmän turvonnut :D Onneksi liikuntaa tuli kuitenkin harrastettua ihan kiitettävästi, joten ei ihan överiksi mennyt! Musta on niin huippua, että kevät tekee tuloaan ja siitä johtuen ollaankin kuljettu metsässä PALJON!

mä näitä polkuja tallaan kai viimeiseen asti..

Futistreenit!

Jotenkin "herkuttelun" jälkeen, on aina todella vaikea päästä takaisin ruotuun. Tulee semmoinen olo, että ei voisi vähempää kiinnostaa, vaikka olen pullukka. Vaikka tietenkin välitän. Menee taas vaan hetki, että muistan sen, miksi tätä teen.

Tänään kuitenkin on mennyt suhteellisen hyvin, jos ei oteta huomioon yhtä suklaapatukkaa (kröhöm). Mut hei, _VALKOSUKLAA_LION PATUKKA. Voisiko muka joku muu vastustaa?? Oisin laittanut tänne kuvan siitä syntisen hyvästä herkusta, mutta sisko VIHAA sitä, että laitan sille kuvan aina kaikista tommosista uutuus herkuista :D

Mun suurin ongelma on edelleenkin se, että en syö tarpeeksi usein. Lähinnä aamupäivisin jää lounas liian vähäiseksi ja se kostautuu illalla. Mun on todella vaikeaa, saada mun päähän menemään se, että pitää syödä, että voi laihtua. Mä osaan kyllä laihduttaa silleen, että pidän itseäni nälässä. Jokainen tietää, miten siinä on käynyt. Nyt kun pitäisi opetella syömään, niin tää tuntuu välillä niin kovin toivottomalta. Ja hitaalta. Kärsivällisyys? Mitä se on?

Mutta ei oikotietä onneen, joten suihkun kautta iltapalalle ja nukkumaan :)

Kivaa viikkoa kaikille!

<3 Pikkusisko

Mistä saisi vuorokauteen lisää tunteja?

Mulla on kauhea stressi päällä. Mun pitäisi valmistua parin kk:n päästä. Sitä ennen olisi vielä aika monta näyttöä tehtävänä . Suoritan koulua oppisopimuksella, joten kouluhommat pitäisi jaksaa tehdä illalla kotona. Illalla pitäisi myös jaksaa urheilla, hoitaa kotia, panostaa parisuhteeseen ja löytää aikaa myös koirille. Muutama lisätunti vuorokauteen kelpaisi. Tiedän, että nyt olisi entistä tärkeämpää syödä terveellisesti ja liikkua, että keho jaksaa kaiken tämän puurtamisen. Jotenkin sitä vaan uskottelee itselleen, ettei muka löydy sitä tuntia vuorokaudesta, että kävisi salilla tai jossain muualla nostamassa hien pintaan. Olen tekosyiden mestari :( Jos mä en nyt saa itseäni niskasta kiinni, niin tiedän, että se on menoa taas. Liian kauan, kun sitä keksii tekosyitä, niin jossain vaiheessa sitä vaan luovuttaa, eikä enää edes välitä. En halua, että mulla käy niin! 

Miten te muut saatte ajan riittämään vuorokaudesta? 

Koska mun elämässä ei ole tapahtunut mitään kauhean erikoista, niin nämä blogitekstit on vähän tämmöisiä negatiivisia, pahoittelen! Mieluummin kirjoittaisin siitä, miten olen onnistunut ja edennyt tässä projektissa, mutta en voi valehdella, joten tätä tää nyt on. 

Hyvää sunnuntaita kaikille :)

T. Pikkusisko

Koirat personal trainereina

Koirat on maailman parhaita personal trainereita. Niiden kanssa tulee väkisinkin liikuttua, jopa silloin, kun itseään ei yhtään kiinnosta. Harvoin voi edes keksiä huonoja tekosyitä, miksi lenkille lähtö ei onnistu. Se on vaan mentävä, satoi tai paistoi.

Rito ja Nala <3

Rito on 7-vuotias sekarotuinen leikattu uros, joka rakastaa lenkkeilyä yli kaiken. Nala on 2,5-vuotias sekarotuinen leikattu narttu, joka on huomattavasti laiskempi tapaus. Kumpikin on ollut meillä pennusta asti. Voisin tehdä kilometrin mittaisen postauksen pelkästään koirista, mutta en nyt rupea jaarittelemaan, koska ei ketään oikeasti kiinnosta :D

Jos mulla ei olisi koiria, niin en varmasti liikkuisi iltaisin kotoa mihinkään. Makaisin vaan sohvalla, söisin karkkia ja painaisin huomattavan paljon enemmän, kun nyt. Joten, iso kiitos noille ihanille, ärsyttäville ja rakkaille karvakasoille, jotka lähes tulkoon pakottaa mut raahautumaan tuonne pilkkopimeään metsään joka päivä! Ja siskoa tietenkään unohtamatta, kiitos sisko, kun monesti raahaudut meidän mukaan, kuten esimerkiksi tänään :)

Ei mulla tänään muuta. Hauskaa loppuiltaa :)

T.Pikkusisko

Arki tuo herkkuhimon

Mun arki alkoi tämän viikon osalta tänään. Oon usein maanantaina vapaalla, koska mulla on jonkin verran viikonlopputöitä. Tiistai on yleensä mun viikon kiireisin päivä. Töissä on pitkä päivä ja töistä suoraan pianotunnille. Syöminen on mitä sattuu ja millon sattuu, ihan vääriin aikoihin ja yleensä ihan väärää ruokaakin. Ja varsinkin tänään. Oon tänään syönyt pelkkiä voileipiä... Paitsi äsken söin appelsiinin.

Aamusta asti mun on tehnyt mieli jotain imelää. Ja sitä se on yleensä aina normaalina arkipäivänä. Ja ikävä kyllä niitä kaiken maailman herkkuja on tarjolla joka paikassa! Keksejä työpaikan kahvihuoneessa, palaveripullaa, dominoja koulukahvilassa ja listaa vois jatkaa vaikka miten pitkästi. Ja sitten kun on nälkä, niin niihin helposti sortuu. Kun tekee epäsäännöllistä työaikaa ja töitä tehdään kouluilla, toimistolla, palavereissa ja millon missäkin. niin ei pysty pitämään kiinni säännöllisistä ruoka-ajoista. Vesipullo kulkee laukussa mukana joka paikkaan, siitä on helppo juoda silloin kun tekee mieli. Perunat ja nakkikastike on vähän eri asia. Tai mitä ruokaa nyt eväänä sattuukaan olemaan.

Pärjään vapaapäivinä herkkuhimoni kanssa paljon paremmin. Kun saa nukkua kunnon yöunet, syödä oikeeta ruokaa oikeeseen aikaan ja sopivassa suhteessa liikkua ja löhöillä, niin ei mun niin paljon tee mieli herkkuja. Paitsi ehkä illalla kun pötköttää sohvalla ja kattoo jotain leffaa :) Pitäähän leffaeväät olla :D

Mutta oon mä vähän edistynytkin. Nykyään repsahdan noihin houkutuksiin paljon harvemmin kun ennen, se vesipullo kulkee mukana ja juon siitä, laukusta löytyy hyvin usein myös banaani tai appelsiini (ennen se oli suklaata). Vielä mä ton herkkuhimon nujerran!

Mukavaa viikkoa :)

-Isosisko

Keskiviikko on hyvä päivä

Keskiviikko on oikeasti hyvä päivä. Silloin tulee Greyn Anatomia <3 Mä niin rakastan sitä sarjaa!

Ja Greyn:n lisäksi keskiviikkoa tarkoittaa, että työpäiviä on enemmän takana kuin edessä. Talviviikonloput on niin kivoja. Silloin saa nukkua pitkään, ulkoilla valoisan aikaan, pelata jalkapalloa ja sunnuntaista alkaen myös jääkiekkoa!

Ulkona on tällä hetkellä varmaan miljoona astetta pakkasta, joten mun lenkkeilyt jäi tältä päivältä (taas) väliin. Koiratkin rupeaa pikkuhiljaa hyppiin seinille. Oi tule jo kesä <3

Mä tykkään talvessa ainoastaan siitä että saa lämmittää takkaa ja pystyy käyttään villasukkia. 

Mutta arvaatkaa mitä! Mä kävin ruokakaupassa töiden jälkeen todella nälkäisenä ja väsyneenä ja silti ihan muina naisina kävelin vaan karkkihyllyn ohi! Hyvä minä. Pysyin myös kotona tiukkana, enkä vetäynyt ruokaövereitä tonnikalakiusauksella. Mä oon niin liekeissä :D

pullankorvaus jälkiruoka

Mulla oli myös oikeesti kova suunnitelma, että kun tulen töistä kotiin, niin alan siivomaan ja sen jälkeen pakerran kouluhommia. Eihän se mennyt taas niin kuin suunnittelin. Enemmän kiinnosti lukeminen, sohvalla köllöttely ja blogejen selailu. No huomenna sitten.

Mun laihdutuskuurejen kanssa käy aika usein (aina) samalla tavalla. 

Aamulla on kauhea tsemppi päällä ja motivaatio on huipussaan. Nään jopa itseni pukeutuneena kivoihin vaatteisiin ja omistavani ihanan täydellisen sixpackin :D Motivaatiota kestää yleensä koko työpäivän, mutta viimeistään siinä noin 16.15 kun olen kotona ei siitä motivaatiosta ole tietoakaan. Ja taas sitä sitten syödään ruuan jälkeen "vähän" jotain sokerista. Ja illalla morkkistellaan ja päätän aloittaa laihdutuskuurin heti aamulla. Todennäköisesti vielä samalla, kun sitä päätöstä teen, niin syön karkkia.  Tämä kuvio toistuu yleensä 5 kertaa viikossa. Miksi?

Mä rakastan hömppäkirjoja. Ja aina hurahdan lehtiin, missä puhutaan laihduttamisesta.

Mä en lupaa, että ainakaan mun osalta tästä blogista tulee vuosisadan onnistumistarina. Luulen, että matkaan mahtuu toki niitä onnistumisia, mutta myös paljon heikkoja hetkiä. Lupaan olla rehellinen ja tunnustaa pahat tekoni, kun niitä sattuu tulemaan. 

Mun ei ole tarkoitus vetää pipo kireällä seuraavaa vuotta, vaan opetella pikkuhiljaa se kuuluisa terveellisempi elämä. Oon niin monta kertaa vetänyt todella tiukkaa dieettiä ja saanut painoa tiputettua, mutta joka ikinen kerta mä lopulta ratkean ja mopo karkaa totaalisesti käsistä. Nyt on aika kokeilla jotain uutta :) Hiljaa hyvä tulee sanoi kilpikonna, kun tietä ylitti!

Nyt on aika siirtyä takaisin hömppäkirjojen ihmeelliseen maailmaan ja odottaa Greyn Anatomiaa! 

T. Pikkusisko