Haluan talviunille

Mä en pidä talvesta. Voisin lähteä nyt nukkumaan ja herätä parin kuukauden päästä. Olen ehdottomasti kesäihminen. Kevään loskakelitkin menee, samoin syksyn pimeys ja vesisade, mutta lumi ja pakkanen on asioita joiden kanssa mun on vaikea tulla toimeen. Okei, onhan talvella ihan kaunista joo, mutta se ei vielä riitä muuttamaan mun mielipidettä talvesta.

Kyllä tää näyttäs kivemmalta kun ois vähän muutakin väriä kun valkoista :)

Töissä on aika monta juttua meneillään just nyt, nukun huonosti, vähän on flunssanen olo koko ajan ja koti pitäis saada pakattua muuttolaatikoihin, koska muutaman viikon päästä pääsen uuteen kotiin. Sitä ennen viiden päivän työreissu ton ekan kuvan maisemiin... Noh, maaliskuussa kaikki noi on onneks ohi!

Tän viikon liikkumiset on jäänyt yhtä lenkkiä lukuunottamatta nollaan. Ei vaan pysty eikä kykene. Ens viikolla on pakko ryhdistäytyä! 

 Aivan jäätävä karkkihimo. Mutta suhteellisen maltillisesti ostin niitä!

Kanat <3

Ja vähän kanafiilistelyä. Mä oon täysin hurahtanut kanoihin! Tutkiskelen siis vähän kanajuttuja, syön karkkia ja suunnittelen mun tulevien kanojen majoitusratkaisuja :)

Mukavaa loppuviikkoa!

-Isosisko

Koirat personal trainereina

Koirat on maailman parhaita personal trainereita. Niiden kanssa tulee väkisinkin liikuttua, jopa silloin, kun itseään ei yhtään kiinnosta. Harvoin voi edes keksiä huonoja tekosyitä, miksi lenkille lähtö ei onnistu. Se on vaan mentävä, satoi tai paistoi.

Rito ja Nala <3

Rito on 7-vuotias sekarotuinen leikattu uros, joka rakastaa lenkkeilyä yli kaiken. Nala on 2,5-vuotias sekarotuinen leikattu narttu, joka on huomattavasti laiskempi tapaus. Kumpikin on ollut meillä pennusta asti. Voisin tehdä kilometrin mittaisen postauksen pelkästään koirista, mutta en nyt rupea jaarittelemaan, koska ei ketään oikeasti kiinnosta :D

Jos mulla ei olisi koiria, niin en varmasti liikkuisi iltaisin kotoa mihinkään. Makaisin vaan sohvalla, söisin karkkia ja painaisin huomattavan paljon enemmän, kun nyt. Joten, iso kiitos noille ihanille, ärsyttäville ja rakkaille karvakasoille, jotka lähes tulkoon pakottaa mut raahautumaan tuonne pilkkopimeään metsään joka päivä! Ja siskoa tietenkään unohtamatta, kiitos sisko, kun monesti raahaudut meidän mukaan, kuten esimerkiksi tänään :)

Ei mulla tänään muuta. Hauskaa loppuiltaa :)

T.Pikkusisko

Keskiviikko on hyvä päivä

Keskiviikko on oikeasti hyvä päivä. Silloin tulee Greyn Anatomia <3 Mä niin rakastan sitä sarjaa!

Ja Greyn:n lisäksi keskiviikkoa tarkoittaa, että työpäiviä on enemmän takana kuin edessä. Talviviikonloput on niin kivoja. Silloin saa nukkua pitkään, ulkoilla valoisan aikaan, pelata jalkapalloa ja sunnuntaista alkaen myös jääkiekkoa!

Ulkona on tällä hetkellä varmaan miljoona astetta pakkasta, joten mun lenkkeilyt jäi tältä päivältä (taas) väliin. Koiratkin rupeaa pikkuhiljaa hyppiin seinille. Oi tule jo kesä <3

Mä tykkään talvessa ainoastaan siitä että saa lämmittää takkaa ja pystyy käyttään villasukkia. 

Mutta arvaatkaa mitä! Mä kävin ruokakaupassa töiden jälkeen todella nälkäisenä ja väsyneenä ja silti ihan muina naisina kävelin vaan karkkihyllyn ohi! Hyvä minä. Pysyin myös kotona tiukkana, enkä vetäynyt ruokaövereitä tonnikalakiusauksella. Mä oon niin liekeissä :D

pullankorvaus jälkiruoka

Mulla oli myös oikeesti kova suunnitelma, että kun tulen töistä kotiin, niin alan siivomaan ja sen jälkeen pakerran kouluhommia. Eihän se mennyt taas niin kuin suunnittelin. Enemmän kiinnosti lukeminen, sohvalla köllöttely ja blogejen selailu. No huomenna sitten.

Mun laihdutuskuurejen kanssa käy aika usein (aina) samalla tavalla. 

Aamulla on kauhea tsemppi päällä ja motivaatio on huipussaan. Nään jopa itseni pukeutuneena kivoihin vaatteisiin ja omistavani ihanan täydellisen sixpackin :D Motivaatiota kestää yleensä koko työpäivän, mutta viimeistään siinä noin 16.15 kun olen kotona ei siitä motivaatiosta ole tietoakaan. Ja taas sitä sitten syödään ruuan jälkeen "vähän" jotain sokerista. Ja illalla morkkistellaan ja päätän aloittaa laihdutuskuurin heti aamulla. Todennäköisesti vielä samalla, kun sitä päätöstä teen, niin syön karkkia.  Tämä kuvio toistuu yleensä 5 kertaa viikossa. Miksi?

Mä rakastan hömppäkirjoja. Ja aina hurahdan lehtiin, missä puhutaan laihduttamisesta.

Mä en lupaa, että ainakaan mun osalta tästä blogista tulee vuosisadan onnistumistarina. Luulen, että matkaan mahtuu toki niitä onnistumisia, mutta myös paljon heikkoja hetkiä. Lupaan olla rehellinen ja tunnustaa pahat tekoni, kun niitä sattuu tulemaan. 

Mun ei ole tarkoitus vetää pipo kireällä seuraavaa vuotta, vaan opetella pikkuhiljaa se kuuluisa terveellisempi elämä. Oon niin monta kertaa vetänyt todella tiukkaa dieettiä ja saanut painoa tiputettua, mutta joka ikinen kerta mä lopulta ratkean ja mopo karkaa totaalisesti käsistä. Nyt on aika kokeilla jotain uutta :) Hiljaa hyvä tulee sanoi kilpikonna, kun tietä ylitti!

Nyt on aika siirtyä takaisin hömppäkirjojen ihmeelliseen maailmaan ja odottaa Greyn Anatomiaa! 

T. Pikkusisko