Pitkästä aikaa

Kirjoitan ekaa kertaa kännykällä blogia, joten katotaan mitä tästä tulee :)

Vähän on ollut vaikeuksia löytää aikaa päivitellä kuulumisia. Päivät menee liian nopeasti ja aina tulee joku este, ettei ehdikkään kirjoittaa. Ehkä saan tämän kirjoituksen kirjoitettua rauhassa loppuun.

Mulle kuuluu hyvää. Oon jaksanut lenkkeillä päivittäin ja se on mulle tosi iso edistysaskel. Välillä menee jopa kaksi pidempää lenkkiä päivässä :) Nautin siitä, että ei kolota joka paikkaa ja huomaa kunnon kasvavan pikkuhiljaa. Nää syksykelit on ihan loistavia lenkkikelejä! Pikkuneidin kanssa on mukava mennä metsässä ja sopivasti lisätreeniä äitille, kun tyttö on kantorepussa tai jos lykkii vaunuja! Salille mä myös kaipaisin, mutta se saa vielä odottaa vähän aikaa. Jospa talvella sinne uskaltaisin :)

Koska edelleen imetän, varsinaisella laihdutuskuurilla en ole. En halua vaarantaa maidontuloa, joten kunnon dieetti joutuu vielä odottamaan, toivottavasti ensi kevääseen. Jotain olen kuitenkin oppinut ja tehnyt oikein, sillä paino tippuu tasaisesti n. 200-400g viikossa. Turhauttavan hidasta, mutta ei tuon enempää saisikaan tippua. Herkkuja tulee syötyä vieläkin liikaa, mutta kokoajan niitäkin menee vähemmän. Yritän olla ruoskimatta itseäni liikaa. Päivä kerrallaan :)

Tää oli nyt tämmöinen pikapäivitys kuulumisita ja yritän vähän tsempata tän kirjoittamisen kanssa! Paljon ois kaikkea asiaa mm. siitä kun puntari olikin rikki. Palaan niihin myöhemmin!

<3 Pikkusisko

Sisäistä treenaajaa etsimässä

Lupasin kirjotella balettitunnin kokemuksista. Se oli kyllä tosi kivaa! En oo yleensä hirveesti innostunut tanssimisesta tai ryhmäliikuntatunneista, mutta toi oli kyllä mukavaa! Niin tarkasti piti koko ajan seurata opettajan tekemisiä, että ei ehtinyt hirveesti ees stressaamaan sitä, miten kauheelta näytin trikoot jalassa :D  Paljon liikuttiin varpailla, jalkapohjat ja pohkeet kramppas aikalailla, mutta selvisin :) Siellä oli paljon tuttuja juttuja, joita oon balettitunneilla tehny n. 20 vuotta sitten :) Mukavaa vaihtelua kyllä tommoinen liikunta. Suosittelen! 

Eilen kävin heittämässä kunnon lenkin pitkästä aikaa! Kävelyllä on silloin tällöin tullut käytyä, mutta nyt ihan innostuin välillä vähän juoksemaankin ja kyllä tuntui hyvältä! Voi kun tästä jäisi pysyvä innostus päälle!

Kotipihasta lähtiessä on tämmöset kivat maisemat :)

Tässä vaiheessa jo vähän puuskutti, mutta hymy irtoo edelleen :D

Mutta tän viikon (ja koko vuoden) kohokohta on se, että tänään sain vuoden tauon jälkeen raahattua itteni salille!! Ei vitsi miten oon ilonen ja tyytyväinen! Mulla on ollut semmonen vuoden tauko salilla käymisestä. 3-4 kertaa viikossa kävin siellä vielä vuosi sitten, mutta sitten jäi muutama kerta välistä ja se väli vaan venyi ja venyi. Pitkä tauko sai aikaan sen, että se kynnys salille oli kasvanut ihan valtavan korkeeksi, eikä siitä lähtemisestä tullut kerta kaikkiaan mitään! Kerran lähdin kotoa treenikamat mukanani, mutta meninpä sitten porukoitten luo kahville kun salille en pystynytkään menemään. Kunnes tänäaamuna kello herätti 6.10 ja seiskaks salille! Jeejeee! Ja oli niin mukavaa. Tykkäsin ihan hirveesti ja muistin sen miksi siellä niin ahkerasti ennen kävin. Voi kun tämäkin olisi pysyvää :) Semmonen ikävä takaisku tosin tuli, että harmillisesti kaikki treenivaatteet on kutistunut vaatekaapissa... Jostain pitäs ostaa uusia. Onko ideoita mistä niitä plus koon kivoja treenivaatteita löytäs siedettävällä hinnalla? 

Jes!

Ja loppuun vielä kanakevennys. Tiput kasvaa kovaa vauhtia. Ja tänään yks ressukka ei mahtunut muitten viereen orrelle :/

Semmonen vauhdikas viikon aloitus täällä! Mitäs muiden alkuviikkoon kuuluu?

-Isosisko

Liian läski balleriina

Monta kertaa kesän aikana aloin kirjottamaan tänne blogiin, mutta aina se tyssäs siihen, että en halunnut valittaa siitä, miten olen laiska ja aikaansaamaton ja rakastan syömistä :D Joten en sitten kirjoittanut.

Nyt on syksy ja taas on hyvä mahdollisuus aloittaa alusta. Kiloja on kertynyt tasaiseen tahtiin mukava määrä, joten on hyvä tilanne mistä lähteä niitä karistamaan :D Nyt mulla on jostain syystä taas ihan kauhee motivaatiopiikki päällä! Kaalikeittoainekset on kotona odottamassa, jäätelöt on pakastimesta syöty pois, jottei heikkona hetkenä ratkea... Eilen siskon kans puhuttiin, että semmonen 30-40 kiloa ois hyvä saada pois, mut aattelin lähteä nyt aluksi tiputtamaan sitä vitosta :)

Mutta tämän postauksen otsikkoon. Harrastin alakouluikäisenä balettia. Se oli ihanaa! Olin siinä hyvä, koska olin pieni, siro ja notkea. Enää en ole pieni enkä siro, mutta suhteellisen notkea edelleen :) Meidän kylällä kansalaisopisto on jo monta vuotta järjestänyt aikuisten balettikoulua, joka on tarkoitettu myös ihan aloittelijoille. Jokunen vuosi sitten sen kurssin huomasin ja päätin, että sitten kun oon vähän hoikempi, niin ehdottomasti lähden sinne! Vuodet kului ja kilot kertyi. Tänä syksynä jälleen kerran se kurssi kansalaisopiston ohjelmistossa on ja tällä kertaa MINÄ ILMOITTAUDUIN! Mitä sitten jos on läski balleriina? Tuskin kovin nätiltä siellä näytän, mutta nyt tuntuu siltä, että en välitä. Saa nähdä mikä on fiilis torstai-iltana... Mutta jännityksellä odotan! Toivottavasti se on yhtä kivaa kuin muistikuvissani :)

Joku ehkä muistaa, että mulla on kotona kanoja. Tänä kesänä mun kanat ilokseni päätti lisääntyä ja parveeni kuoriutui 7 pikkuiista söpöä tipua! Enää ne ei oo kovin pieniä, mutta aivan ihania!

Eikö oo söpöjä?! Jos joku keski-suomessa on vailla maatiaiskukkoa, niin täällä niitä kasvaa ja myöhemmin syksyllä olisi joutilaana ;) 

Oikein mukavaa ja aurinkoista syyskuun jatkoa! Kirjoittelen fiiliksistä ekan balettitunnin jälkeen :)

-Isosisko

Operaatio raskauskilot

Täällä sitä vielä ollaan. Meidän arki on muuttunut kerta heitolla ja vähän on vaikea löytää aikaa kirjottaa, mutta kyllä tämä tästä.

Raskaus jätti muhun kaikkiaan 18kg. Ottaen huomioon, että tyttö syntyi kuukauden etukäteen, niin onhan tuo ihan kunnioitettava luku. Sitä kuitenkaan on turha  enää tässä vaiheessa itkeä. Vähän kuitenkin itkettää. Ne on lähtenyt putomaan aika hyvin. Kiitos imetyksen <3 Kiloja on tällä hetkellä enää jäljellä 5. Niin siis raskauskiloja. Pudotettavaa kyllä löytyy sitten huomattavan paljon enemmän. Gröhöm.

Ruokailut on edelleen ihan retuperällä. Mua ei oikein huvita tehdä ruokaa, joten me syödään aina kaikkea nopeeta. Harvemmin se on mitään todella terveellistä. Olen kuitenkin aloittanut vaunulenkit ja nautin niistä todella paljon. Yleensä kävelen 4-8km päivässä, mikä mun mielestä on todella hyvin. Ottaen huomioon etten liikkunnut koko raskausaikana juuri ollenkaan. Onneksi tuo tyttö viihtyy vaunuissa hyvin, joten senkin takia tulee käveltyä paljon.

Herkut maistuu..

Tämä on petollista, kun kilot tippuu itsestään, koska ei mun ole tarkoitus imettää loppuelämää. Hormoonit tasaantuu, niin äkkiä loppuu kilojenkin tippuminen. Sitten niitä rupeaa tulemaan korkojen kera. Mahtavaa. Sen tietää, mitä terveellinen ruoka on, mutta miksi se on niin vaikea lapata siihen lautaselle ja pistää poskeen. Moni terveellinen ruoka on hyvää, mutta silti sitä valitsee sen pakastepizzan. Miksi? Kyllä sitä ihminen voi olla tyhmä. 

Läskeistäni huolimatta. En voisi tällä hetkellä olla onnellisempi. Elän elämäni parasta aikaa, joten olen itselleni armollinen. En ruoski itseäni. Toki, ei mulla syksyksi ole vaatteita, jos en saa näitä kiloja pois, mutta kuljen sitten jätesäkissä :D Tosin hiukan kyllä ahdistaa ajatus syksyn vauvauinnista ja näitten läskien tunkemisesta julkisilla paikoilla uimapukuun! Ehkä mä sittenkin vähän ruoskin itseäni :D

Ihanaa viikkoa kaikille!

<3 Pikkusisko

Juhannus

Juhannus ei oo mikään mun lempparijuhla, mutta yleensä juhannuksena on oikein mukavaa! Tänä vuonna keskikesänjuhlaa vietettiin niin ihanissa keleissä, että eihän tästä voi olla nautimatta! Mulla ei oo mitään perinteitä juhannukseen liittyen, joten ei ole mitään semmoista jota on pakko tehdä. Vietin perhejuhannusta, ensiksi oman perheen kanssa ja sitten poikaystävän perheen kanssa. Saunoin, uin, paistoin (ja söin) lettuja, kattelin kokkoa ja valvoin myöhään ja nautin valoisasta kesäyöstä. Lenkillä en käynyt, mutta en oo syönytkään ihan hirveen huonosti! Hyvä minä!

Mökkielämä on ihanaa! Perjantai-iltaa vietimme poikaystävän vanhempien mökillä. Toivottavasti mullakin olis joskus tulevaisuudessa oma mökki, jonne saisi mennä rentoutumaan. Toistaseks pitää mennä muiden mökeille.

Sunnuntaina siskon ja siskontytön kanssa lähdettiin harrastamaan penkkiurheilua paikalliselle yleisurheilukentälle. Täällä oli Juhannuskisat ja oli niin mukava ilma, joten lähdettiin sinne. Reippailtiin heltessä muutaman kilemetrin matka kävelleen. Pientä läskikriisiä meinasi iskeä, kun ohi käveli hyväkroppaisia urheilijoita, mitä pienimmissä shortseissa ja topeissa... Noh, ei annettu sen lannistaa! Saatiin hirvee tsemppi taas päälle :D

Nyt pitäisi suunnata kohti työmaata! Olen kyllä jo ihan loman tarpeessa, mutta vielä pitäisi kuukausi kärvistellä. Joko muut olette lomalla tai loman viettäneet?

Mukavaa maanantaita ja uutta viikkoa :)

-Isosisko

Hän on täällä!

Kyllä! Meidän pienen pieni prinsessa on täällä. 27.5. tuo pieni suuri ihme syntyi ja laittoi mun pasmat sekaisin. Kuukauden liian aikaisin, mutta tyttö voi hyvin ja kasvaa kovaa vauhtia! 

Kaikki kävi niin äkkiä, joten mun sokerilakko ei alkanut ihan heti vauvan synnyttyä. Nyt tänään se kuitenkin alkoi. Vihdoin. Aloitettiin tämä miehen kanssa yhdessä, joten onnistuminen on edes hitusen todennäköisempää. En vielä ehkä siltikään löisi vetoa mun onnistumisen puolesta. Yritys on kyllä todella kova! 

Olen hiljalleen aloittanut myös lenkkeilyn. Mun kunto on ihan nollassa ja puuskutan pienessäkin ylämäessä, mutta hiljaa hyvä tulee. Jokainen lenkki kasvattaa kuntoa. Pohjalta ei ole suunta, kun ylöspäin!! Selkä on yllättävän hyvässä kunnossa. Kivut jäi synnytyssaliin, mitä ihmettelen suuresti. Toki selkälihakset on surkastunut olemattomiin, mutta kyllä nekin siitä hiljakseen vahvistuu. 

Tämä oli nyt tämmöinen pikapäivitys siitä missä mennään. Tästä tämä kaikki taas alkaa. Pitäkää peukkuja :D 

<3 Pikkusisko

Läskikriisi

Moni varmaan tietää millasta on kun iskee aivan järkyttävä läskikriisi?! Aika ajoin se iskee. Mulla se alkoi toissa iltana ja tänäaamuna teki mieli itkeä kun tuntu niin kurjalta.Vaatteita kun valitsin töihin, niin mtkään ei ollut hyviä. Kiristää, puristaa, hiertää, näyttää kauheelta... Liian pieniä, kivoja vaatteita olis kaappi pullollaan, joten siinä olisi taas yksi syy saada läskit lähtemään!

Kun läskikriisi iskee oikein kunnolla päälle, niin sillon AINA päätän, että nyt on ryhdistäydyttävä! Joka kerta sama juttu. Päätän alkaa syömään paremmin ja päätän lähteä lenkille. Se kestää aina hetken. Kunnes herkkuhimo voittaa, ratkean ja luovutan. Pitäisi oppia sietämään se yksi retkahtaminen! Ei ole pakko heittää pyyhettä kehään, jos kerran ratkeaa. Se on vaan mulle niin vaikeeta! Luulen, että monelle muullekin...

Mun oloa ei yhtään helpota, kun kattelin vanhoja valokuvia ja löysin itestäni muutaman kuvan missä olin hieman hoikemassa kunnossa kun nykyään. Olin tehnyt kovan työn, että sain painoa tippumaan. Pitkästä aikaa olin edes hieman tyytyvöinen itseeni, ylpeä omasta itsekurista ja aidosti iloitsin saavutuksista. Nyt sitä voi taas miettiä, että mikä hitto meni pieleen? Tuli aika iso repsahdus ja se jäi päälle moneksi vuodeksi! Tyhmätyhmätyhmä. Nyt niskasta tiukka ote ja kohti uusia tuulia! (taaaaaaaas)

Tähän vielä vähän tavoitekuvia vuosilta 2013-2014.

Itseinhossa kieriskellen...
Parempaa fiilistä sinne ja hyvää viikonloppua :)

-Isosisko

Ihanat kamalat raskauskilot

Niin. Olihan se odotettavissa, että raskaus tuo niitä kiloja. Odotinko kuitenkaan, että niitä tulee näin paljon? NO EN! Tällä hetkellä mennään raskausviikolla 36 ja kiloja on tullut 17. Vielä olisi viikkoja jäljellä, enkä hetkeäkään usko, että niitä kiloja ei tulisi enää lisää. Nyt huidellaan sellaisissa lukemissa, että eipä ole ennen nähty. 

Kuten aiemmin sanoin, mun on tarkoitus aloittaa heti vauvan syntymän jälkeen kilojen karistus. Joudun miettimään tarkkaan miten siinä aion onnistua. En halua, enkä aio aloittaa mitään pussikeittodieettiä. En edelleenkään usko niihin. En myöskään laita aikatavoitteita. Vauva-arki on mulle täysin uusi juttu, enkä tiedä minkä verran voimia ja energiaa multa löytyy. Aloitan panostamalla ruokaan. Siihen mun iänikuiseen ongelmaan. Lähdetään liikkeelle perusasioista. Eli eroon sokerikoukusta. Miehen kanssa ollaan jo yhdessä sovittu, että vauvan syntymän jälkeen, kotiin ei hetkeen osteta herkkuja. Saan syödä jätskin sillon tällöin tai jos kylässä käydään, niin en aio kaikesta kieltäytyä. Ainoastaan se joka iltainen irtokarkkien ja muiden herkkujen mässytys saa luvan loppua. Enkä ole varma, tarviiko sitä grillimakkaraa grillata iltapalaksi ihan joka ilta? Ei vissiin. 

Mulla on myös kova urakka edessä, että saan mun lihakset kuntoon. Tosiaan selkä meni jo monta monta viikkoa sitten ja voitte kuvitella missä kunnossa mun olemattomat lihakset on. Ainoa liikuntamuoto on pitkän aikaa ollut kävely ja sekin muistuttaa lähinnä ylipainoisen ankan vaappumista. Toki tyhjää parempi, mutta ei sillä pitkälle pötkitä. Raskauden jälkeen helpottaa se, että pystyy syömään pahimpiin kipuihin särkylääkkeitä. Nyt kun mennään pelkän levon avulla, niin kierre on valmis. Jokainen tietää, että selkäkipuja ei normaalisti hoideta levolla, mutta nyt ei kauheasti ole ollut vaihtoehtoja. Odotan oikeasti innolla sitä, että jonain päivänä pystyn taas käymään kunnon lenkillä. Se tunne, kun hiki virtaa eikä happi enää kulje. Vielä jonain päivänä....

Nyt kuitenkin hörppäsen kahvit loppuun ja rupean siivoamaan! Kivaa viikkoa kaikille :)

<3 Pikkusisko

Kuulumisia

Niinkuin pikkusisko viimeks kirjoittikin, niin blogi on ollut monesti mielessä viime aikoina. Mun tietokone on rikki, enkä oo pystynyt kotona kirjoittamaan, niin sitten se vaan jäi. Mutta ehkä kuitenkin suurin syy hiljaisuuteen on ollut se, että ei ole ollut mitään kirjoitettavaa. Tai tavallaan olisi paljonkin asiaa ja kirjoitettavaa, mutta alunperin tää blogi aloitettiin sen takia, että voidaan kirjoitella treenaamisesta ja laihduttamisesta, niin sillä saralla ei mee kovin hyvin :D

Mutta kerronpas pikaisesti kuulumiset viimeisimmän postauksen ja tämän päivän ajalta :)
Viime syksynä lenkkeilin vielä kovasti, ehkä lokakuun lopulle asti. Sitten illat pimenivät ja korvessa missä asun, ei ole katuvaloja ja pimeydessä lenkkeily ei houkutellut, niin se jäi lähes kokonaan. Loppukesästä aloin seurustelemaan ja toisen kainalossa oli paljon kivempi olla kuin lähteä salille treenaamaan, niin sekin sitten jäi :D Eli kävi se ihan perinteinen, että parisuhde lihottaa... Tyhmä minä!Nyt tässä toukokuussa ollaan yhdessä alettu harrastamaan polkupyöräilyä, ja toivottavasti liikunnan ilo löytyisi tässä kevään ja kesän mittaan kun ulkonakin on nyt niin paljon mukavampi olla :) Mutta taas sitä on voi vaan ihmetellä, että miten sitä on niin typerä, että antaa selkärangan katketa ihan totaalisesti?! Ensin tekee hirveesti töitä, että saa edes vähän kiloja pois ja sitten ottaa ne kaikki takaisin korkojen kera... Ei huoh! Jälleen kerran: nyt on pakko ryhdistäytyä! Kunhan sisko tuosta poksahtaa ja toipuu kuntoon, niin sitten taas yhdessä aletaan käymään salilla. Nyt kun sieltä on ollut niin kauan pois, niin tuntuu siltä, että kynnys sinne lähtemiseen on ihan valtavan korkeella ja tarvii jonkun sinne kaveriks.

Kevään myötä kanat ovat tulleet taas kotiin! Tähän loppuun vielä kuvan muodossa kanakuulumisia :)

Lupaan kirjoitella vähän useammin jatkossa :) Tämä kirjoittelu on tosi mukavaa, ja vähän harmittaa kun sekin sitten jäi pitkäksi aikaa, mutta tsemppaan jatkossa! Kiva jos jaksat seurailla blogia jatkossakin :)

-Isosisko

Riksrakspoks

Olen miettinyt tätä blogia usein, samoin on Isosisko. Monta kertaa ollaan puhuttu, että herätetään blogi henkiin. Mä todella tykkään kirjoittaa. Nyt kiitos kuuluu Nalle anonyymille, joka meidän kuulumisia kyseli. Se herätti kipinän, joten yritetään. Täällä me Nalle ollaan! Lihavina ja leppoisina. Tai no, ei sittenkään niin leppoisina.

Mulla on yksi hyvä syy siihen, miksi en ole laihtunut ja sitten mulla on lukuisia huonoja syitä siihen, miksi olen jättänyt itseni ihan rappiolle. Hirveän kiva olisi selitellä ja puolustella omaa tyhmyyttään, mutta en viitsi nolata itseäni enää enenpää, joten jätän ne höpinät väliin ja totean olevani todella laiska ja mukavuudenhaluinen. Ai niin ja erittäin kovasti raskaana. 

Tein positiivisen raskaustestin viime syksynä ja naapuripitäjään asti kuului RIKSRAKSPOKS. Siinä katkesi mun selkäranka ja kehitin raskaudesta itselleni syyn elää ihan miten huvittaa. Sanonta söin kahden edestä ei pitänyt paikkaansa. Minä tyttö söin varmaan vähintään kolmen edestä. Aina olen kuvitellut, että jos joskus olisin raskaana, niin urheilisin, söisin terveellisesti ja pitäisin itsestäni huolta. Hehkuisin sitä raskauden tuomaa onnea :D Voi kuinka väärässä olenkaan ollut. En osannut kuvitella, että oksennan ensimmäiset 15 viikkoa ja oloa helpotti ainoastaan ruoka. En ajatellut, että selkä ottaa lopputilin jo puolessa välissä, enkä näin ollen ole pystynyt urheilemaan yhtään. Jos ei liiku, mutta syö herkkuja niin jokainen tietää miten siinä käy. 

Tällä hetkellä tilanne on se, että näytän valaalta. Valehtelematta. Raskaus ei ole syy, miksi mun persuus on levinnyt, tai miksi puntari näyttää semmoisia lukemia, että itkettää. Kyllähän se on sillä lailla, että ihan omaa tyhmyyttäni tässä tilanteessa olen. Raskauden ei tarvitse tuoda valmiiksi ylipainoiselle ihmiselle kiloja, kun ihan muutaman. Vaihtoehtoisesti se voi tuoda niitä kiloja TOLKUTTOMASTI! 

En ala vielä laihduttamaan. Tiedän, että niin ei saa tehdä. Tarkoitus olisi poksahtaa juhannusaattona, joten odotan sinne. Nyt haluan kuitenkin jo pikku hiljaa vieroittaa itseäni sokerista. En väitä, että teen sen kerrasta. Ei näillä hermoilla. Aloitan pikku hiljaa. Kesällä sitten aloitetaan tosissaan. Onpahan tullut kerättyä jotain mitä karistaa. Edessä on tuskaa, hikeä ja kyyneliä. 

Tervetuloa seuraamaan mun loppuraskauden lihomista (ehehehhe) ja raskauskilojen karistusta! Vauhti ei tule huimaamaan päätä, mutta aion onnistua pikku hiljaa! Pikkusisko is back :D 

<3 Pikkusisko