Voihan lenkkarit

Joskus alkukesällä totesin, että mun lenkkarit on juostu puhki (hahahaaa, varmaan joo :D Ne oli vuosikausia vanhat ja rikki ja rumat) joten uusien lenkkareiden osto olisi edessä. Satuin löytämään yhdestä urheiluliikkeestä hyvällä tarjouksella olevat kauniit lenkkarit! Siellä kaupassa mä hypin ja kirmailin lenkkarit jalassa ja ne tuntui jalassa ihan täydelliseltä! Miten hurjasti kehitys on lenkkareissakin mennyt eteenpäin, noitakaan tuskin huomasi jalassa!

Ihan mun näköiset kengät :)

Ensimmäiselle lenkille uudet kengät jalassa lähdin intoa puhkuen! Alkumatka meni kuin siivillä, kengät oli todella kevyet ja tukevat jalassa. Noin 10 minuutin tarpomisen jälkeen alkoi kipu jalkapohjissa. Siinä vaiheessa päätin kääntyä kotiin ja ajattelin, että pikkuhiljaa totutan jalkani uusiin kenkiin. Muutaman viikon ajan tein aika kevyitä lenkkejä ja aattelin, että pakkohan mun jalkojen on jossain vaiheessa tottua! Mutta ei. Edelleen sattuu. Ei onneks ihan niin pahasti kuin pahimmillaan, mutta ei lenkkeily vieläkään kovin nautinnolliselta tunnu. En tiiä auttaisiko jotkut kunnolliset pohjalliset, en oo vielä saanut aikaiseksi hommata. Mutta en haluaisi luovuttaa noiden kenkien suhteen!

 

Kauniit paholaiskengät... 

Siskon kans käytiin lenkki heittämässä :)

Syksy ja viilenevät illat on hyvää aikaa sulatella tätä etureppua... 

Oon tässä suunnitellut, että ilmoittautuisin jonkinlaiseen jumppaan. Maanantai-iltaisin olisi Tehotreeni niminen jumppa, josta luvataan lihaskuntoa ja aerobista kestävyyttä lisää. Siihen ilmoittautumista harkitsen vielä. Torstai-iltaisin treenailen pesäpalloa. Noiden lisäksi kuntosalia ja lenkkiä, siitä mun treeniviikko alkaa muotoutua :) Millaisia urheilusuunnitelmia teillä muilla on?

Mukavaa maanantaita ja uutta viikkoa kaikki!

-Isosisko

Ei paljon sanottavaa.

Netti on pullollaan blogeja, jotka perustetaan, kirjoitetaan hetki ja lopetetaan. Semmoisia laihdutusblogeja, mitkä alkaa samalla, kun laihdutuskuuri alkaa ja loppuu samalla, kun motivaatio loppuu, löytyy lukuisia. Olen aina naureskellut niille. Nyt tuntuu pahalta, koska meidän blogille meinaa käydä niin. Olen tainnut kerran kirjoittaa kesän aikana, silloinkin uhosin miten otan itseäni niskasta kiinni. Kenellekkään ei varmaan tule yllätyksenä se, että enpä onnistunut.

Tunnen itseni todelliseksi epäonnistujaksi. Mun lempiharrastus on syöminen ja ainoa urheilusuoritus tuntuu olevan lenkit koirien kanssa. Ei tän näin pitäny mennä. Ei todellakaan. Suuret puheet, pienet teot.

Nyt voisin taas kerran luvata, että otan itseäni niskasta kiinni. Voisin luvata, että nyt aion onnistua. Ei sitä kukaan usko, minä varmaan kaikista vähiten. Kuitenkin tehtiin (taas) sopimus siskon ja meidän ystävän kanssa. Päätettiin, että nyt onnistutaan. Tuetaan toisiamme ja yhdessä onnistutaan. Nyt tai ei koskaan.

Tästä lähetään.

Mulla on kaikki avaimet onnistumiseen. Tiedän miten laihdutetaan. Olen siinä joskus ennenkin onnistunut. Tiedän miten hyvältä tuntuu, kun paino putoaa. Muistan sen hyvän olon, kun syö terveellisesti ja liikkuu hyvin. Tämä tän hetkinen olo, on kaukana hyvästä. Turvottaa, päätä särkee ja olen jatkuvasti väsynyt. Ei luulisi olevan niin vaikeaa muuttaa tilannetta. Luulisi olevan itsestäänselvää, että sitä valitsisi sen hyvän olotilan, mutta mikä kumma siinä on, että ihminen mieluummin voi huonosti?

Katotaanko vielä, miten tässä käy?

<3 Pikkusisko