Juhannus

Juhannus ei oo mikään mun lempparijuhla, mutta yleensä juhannuksena on oikein mukavaa! Tänä vuonna keskikesänjuhlaa vietettiin niin ihanissa keleissä, että eihän tästä voi olla nautimatta! Mulla ei oo mitään perinteitä juhannukseen liittyen, joten ei ole mitään semmoista jota on pakko tehdä. Vietin perhejuhannusta, ensiksi oman perheen kanssa ja sitten poikaystävän perheen kanssa. Saunoin, uin, paistoin (ja söin) lettuja, kattelin kokkoa ja valvoin myöhään ja nautin valoisasta kesäyöstä. Lenkillä en käynyt, mutta en oo syönytkään ihan hirveen huonosti! Hyvä minä!

Mökkielämä on ihanaa! Perjantai-iltaa vietimme poikaystävän vanhempien mökillä. Toivottavasti mullakin olis joskus tulevaisuudessa oma mökki, jonne saisi mennä rentoutumaan. Toistaseks pitää mennä muiden mökeille.

Sunnuntaina siskon ja siskontytön kanssa lähdettiin harrastamaan penkkiurheilua paikalliselle yleisurheilukentälle. Täällä oli Juhannuskisat ja oli niin mukava ilma, joten lähdettiin sinne. Reippailtiin heltessä muutaman kilemetrin matka kävelleen. Pientä läskikriisiä meinasi iskeä, kun ohi käveli hyväkroppaisia urheilijoita, mitä pienimmissä shortseissa ja topeissa... Noh, ei annettu sen lannistaa! Saatiin hirvee tsemppi taas päälle :D

Nyt pitäisi suunnata kohti työmaata! Olen kyllä jo ihan loman tarpeessa, mutta vielä pitäisi kuukausi kärvistellä. Joko muut olette lomalla tai loman viettäneet?

Mukavaa maanantaita ja uutta viikkoa :)

-Isosisko

Hän on täällä!

Kyllä! Meidän pienen pieni prinsessa on täällä. 27.5. tuo pieni suuri ihme syntyi ja laittoi mun pasmat sekaisin. Kuukauden liian aikaisin, mutta tyttö voi hyvin ja kasvaa kovaa vauhtia! 

Kaikki kävi niin äkkiä, joten mun sokerilakko ei alkanut ihan heti vauvan synnyttyä. Nyt tänään se kuitenkin alkoi. Vihdoin. Aloitettiin tämä miehen kanssa yhdessä, joten onnistuminen on edes hitusen todennäköisempää. En vielä ehkä siltikään löisi vetoa mun onnistumisen puolesta. Yritys on kyllä todella kova! 

Olen hiljalleen aloittanut myös lenkkeilyn. Mun kunto on ihan nollassa ja puuskutan pienessäkin ylämäessä, mutta hiljaa hyvä tulee. Jokainen lenkki kasvattaa kuntoa. Pohjalta ei ole suunta, kun ylöspäin!! Selkä on yllättävän hyvässä kunnossa. Kivut jäi synnytyssaliin, mitä ihmettelen suuresti. Toki selkälihakset on surkastunut olemattomiin, mutta kyllä nekin siitä hiljakseen vahvistuu. 

Tämä oli nyt tämmöinen pikapäivitys siitä missä mennään. Tästä tämä kaikki taas alkaa. Pitäkää peukkuja :D 

<3 Pikkusisko

Läskikriisi

Moni varmaan tietää millasta on kun iskee aivan järkyttävä läskikriisi?! Aika ajoin se iskee. Mulla se alkoi toissa iltana ja tänäaamuna teki mieli itkeä kun tuntu niin kurjalta.Vaatteita kun valitsin töihin, niin mtkään ei ollut hyviä. Kiristää, puristaa, hiertää, näyttää kauheelta... Liian pieniä, kivoja vaatteita olis kaappi pullollaan, joten siinä olisi taas yksi syy saada läskit lähtemään!

Kun läskikriisi iskee oikein kunnolla päälle, niin sillon AINA päätän, että nyt on ryhdistäydyttävä! Joka kerta sama juttu. Päätän alkaa syömään paremmin ja päätän lähteä lenkille. Se kestää aina hetken. Kunnes herkkuhimo voittaa, ratkean ja luovutan. Pitäisi oppia sietämään se yksi retkahtaminen! Ei ole pakko heittää pyyhettä kehään, jos kerran ratkeaa. Se on vaan mulle niin vaikeeta! Luulen, että monelle muullekin...

Mun oloa ei yhtään helpota, kun kattelin vanhoja valokuvia ja löysin itestäni muutaman kuvan missä olin hieman hoikemassa kunnossa kun nykyään. Olin tehnyt kovan työn, että sain painoa tippumaan. Pitkästä aikaa olin edes hieman tyytyvöinen itseeni, ylpeä omasta itsekurista ja aidosti iloitsin saavutuksista. Nyt sitä voi taas miettiä, että mikä hitto meni pieleen? Tuli aika iso repsahdus ja se jäi päälle moneksi vuodeksi! Tyhmätyhmätyhmä. Nyt niskasta tiukka ote ja kohti uusia tuulia! (taaaaaaaas)

Tähän vielä vähän tavoitekuvia vuosilta 2013-2014.

Itseinhossa kieriskellen...
Parempaa fiilistä sinne ja hyvää viikonloppua :)

-Isosisko