Kun vähän ei ole tarpeeksi

Mulla on ongelmia ruuan ja herkkujen suhteen. Kieroutunut suhde on jatkunut jo vuosia. Mä en vaan osaa tyytyä vähään. Jos tarkoituksena on ostaa pieni suklaaherkku, mulle se tarkoittaa suklaalevyä. Jos tarkoituksena on syödä yksi keksi, syön koko paketin. Mulla ei ole minkäänlaista kohtuutta, silloin kun kyse on ruuasta. Jos esim. syön irtokarkkeja, niin sen jälkeen, kun se huono olo ja ähky iskee, niin syön vielä vähän lisää. Mä en osaa lopettaa. Sama on jos syön jotain todella hyvää ruokaa, niin vaikka maha on täynnä, niin silti otan lisää ihan vaan siksi, että TEKEE MIELI! Tähän kaikkeen, kun vielä yhdistetään huono itsekuri, niin soppa on valmis. Jotenkin tästä tekee vielä kieroontuneempaa se, että samalla kun ahdan niitä herkkuja suuhuni, päässä pyörii kuitenkin, miten en saisi syödä enää yhtään enempää. Jokaisen karkin päätän olevan viimeinen ja eihän se kuitenkaan ole. Jokaisessa elää pieni herkkupylly, mutta mussa se ei vaan elä, vaan mä olen se herkkupylly. 

Haluan oppia muuttamaan mun suhtautumisen ruokaan semmoiselle terveelle tasolle. Haluan pystyä sanomaan, että vähän on tarpeeksi. Tällä hetkellä mulla on motivaatiota vaikka muille jakaa. Joten ADIOS herkkupylly!! 

Nyt valmistautumaan treeneihin! Hyvät lauantait kaikille :)

T.Pikkusisko

Kuntosalilla

Kävin aamulla salilla tekemässä tissihaba-treenin :) Kerroin mun ekassa postauksessa, että harrastan kuntosalia. Aloitin salilla käymisen aikalailla kolme vuotta sitten. Aluks kävin vaan kerran viikossa ja siitä oon pikkuhiljaa lisänny käyntejä ja muuttanut ohjelmia. Nykyään käyn kolme kertaa viikossa. Tällä hetkellä treenaan voimapainotteisella ohjelmalla ja mun pikkuveli on auttanut ohjelman tekemisessä.

Muistan sen ensimmäisen kerran sillon kolme vuotta sitten kun päätin mennä salille. Se tuntui todella pelottavalta. Mietin sitä, että kaikki varmaan tuijottaa ja miettii mielessään, että nyt on läski väärässä paikassa. Pelkäsin näyttäväni kamalalta niiden kaikkien hyväkroppaisten naisten rinnalla. Ja niin varmaan näytinkin. Ja näytän edelleen. Nykyään en enää oikeestaan ajattele sitä, miltä siellä näytän. Paitsi välillä tulee niitä jäätäviä alemmuuskomplekseja, mutta niitä nyt tulee muutenkin missä milloinkin.

Oon aina nauttinut salilla treenaamisesta tosi paljon, jo heti silloin ensimmäisellä kerralla huomasin, että miten kivasta ja tehokkaasta lajista on kyse.  Oon tottunut treenaamaan salilla yksin ja se on sopinut mulle ihan hyvin. Tulee ainakin pidettyä hyvä rytmi päällä ja keskityttyä olennaiseen, siihen omaan tekemiseen. En pidä puhelinta mukana treeneissä ja lupaan, että ette tuu koskaan näkemään musta yhtään saliselfietä :)

Jos olisin laihempi, niin panostaisin kunnollisiin salivarusteisiin. En todellakaan kehtaa pukeutua mihinkään tiukkoihin salihousuihin tai treenitoppeihin, näillä kiloilla, mutta jos oisin vähän pienempi, niin haluaisin ostaa laadukkaat treenivaatteet. Tommoset perus puuvillahousut ja t-paidat ei oo mitenkään erityisen mukavat. Hikoilen yleensä kuin pieni sika, niin on vähän epämiellyttävää kun tuntee sen miten vaatteet on hikiset :D

Nyt on aika valmistautua töihin lähtöön. Mukavaa viikonloppua :)

-Isosisko

Koirat personal trainereina

Koirat on maailman parhaita personal trainereita. Niiden kanssa tulee väkisinkin liikuttua, jopa silloin, kun itseään ei yhtään kiinnosta. Harvoin voi edes keksiä huonoja tekosyitä, miksi lenkille lähtö ei onnistu. Se on vaan mentävä, satoi tai paistoi.

Rito ja Nala <3

Rito on 7-vuotias sekarotuinen leikattu uros, joka rakastaa lenkkeilyä yli kaiken. Nala on 2,5-vuotias sekarotuinen leikattu narttu, joka on huomattavasti laiskempi tapaus. Kumpikin on ollut meillä pennusta asti. Voisin tehdä kilometrin mittaisen postauksen pelkästään koirista, mutta en nyt rupea jaarittelemaan, koska ei ketään oikeasti kiinnosta :D

Jos mulla ei olisi koiria, niin en varmasti liikkuisi iltaisin kotoa mihinkään. Makaisin vaan sohvalla, söisin karkkia ja painaisin huomattavan paljon enemmän, kun nyt. Joten, iso kiitos noille ihanille, ärsyttäville ja rakkaille karvakasoille, jotka lähes tulkoon pakottaa mut raahautumaan tuonne pilkkopimeään metsään joka päivä! Ja siskoa tietenkään unohtamatta, kiitos sisko, kun monesti raahaudut meidän mukaan, kuten esimerkiksi tänään :)

Ei mulla tänään muuta. Hauskaa loppuiltaa :)

T.Pikkusisko

Arki tuo herkkuhimon

Mun arki alkoi tämän viikon osalta tänään. Oon usein maanantaina vapaalla, koska mulla on jonkin verran viikonlopputöitä. Tiistai on yleensä mun viikon kiireisin päivä. Töissä on pitkä päivä ja töistä suoraan pianotunnille. Syöminen on mitä sattuu ja millon sattuu, ihan vääriin aikoihin ja yleensä ihan väärää ruokaakin. Ja varsinkin tänään. Oon tänään syönyt pelkkiä voileipiä... Paitsi äsken söin appelsiinin.

Aamusta asti mun on tehnyt mieli jotain imelää. Ja sitä se on yleensä aina normaalina arkipäivänä. Ja ikävä kyllä niitä kaiken maailman herkkuja on tarjolla joka paikassa! Keksejä työpaikan kahvihuoneessa, palaveripullaa, dominoja koulukahvilassa ja listaa vois jatkaa vaikka miten pitkästi. Ja sitten kun on nälkä, niin niihin helposti sortuu. Kun tekee epäsäännöllistä työaikaa ja töitä tehdään kouluilla, toimistolla, palavereissa ja millon missäkin. niin ei pysty pitämään kiinni säännöllisistä ruoka-ajoista. Vesipullo kulkee laukussa mukana joka paikkaan, siitä on helppo juoda silloin kun tekee mieli. Perunat ja nakkikastike on vähän eri asia. Tai mitä ruokaa nyt eväänä sattuukaan olemaan.

Pärjään vapaapäivinä herkkuhimoni kanssa paljon paremmin. Kun saa nukkua kunnon yöunet, syödä oikeeta ruokaa oikeeseen aikaan ja sopivassa suhteessa liikkua ja löhöillä, niin ei mun niin paljon tee mieli herkkuja. Paitsi ehkä illalla kun pötköttää sohvalla ja kattoo jotain leffaa :) Pitäähän leffaeväät olla :D

Mutta oon mä vähän edistynytkin. Nykyään repsahdan noihin houkutuksiin paljon harvemmin kun ennen, se vesipullo kulkee mukana ja juon siitä, laukusta löytyy hyvin usein myös banaani tai appelsiini (ennen se oli suklaata). Vielä mä ton herkkuhimon nujerran!

Mukavaa viikkoa :)

-Isosisko

Valokuva kertoo totuuden

Ihminen on niin kauhean hyvä valehtelemaan itselleen. Jopa estämään silmiä näkemästä totuutta. Ihminen voi jopa väittää, että vaatteet on kutistunut pesussa. Uskotella itselleen, että se on oikeasti totta. Vaikka eihän se tietenkään ole.

Kuten olen jo aiemmin maininnut, niin olen todella hyvä jojoilija. Tässä teille hyvä esimerkki siitä mitä tarkoitin. Kuvien välillä on aikaa YKSI VUOSI! Vain yksi lyhyt vuosi. Kuvat on otettu kesällä 2013 ja kesällä 2014. Tällä hetkellä painan saman verran, kun noissa kesän 2014 kuvissa.

Älkää edes kysykö, miten tuo on ollut mahdollista. Tämä on toistunut monta kertaa vuodesta 2008, jolloin aloitin elämäni ensimmäisen laihdutuskuurin. Joka toisen vuoden olen pienempi ja joka toisen isompi. Tosin, en vielä onneksi kertaakaan ole päästänyt itseäni niin isoksi, mitä olin tuolloin 2008, mutta toisaalta, se on todella laiha lohtu. En todellakaan osaa sanoa, miksi teen tämän itselleni. Jotenkin sitä vaan aina jossain vaiheessa luovuttaa. Lakkaa välittämästä. Rupeaa ajattelemaan, että ei sillä ole mitään väliä kuinka iso olen. Vaikka oikeasti, sillä todellakin on väliä!! En mä halua olla laiska lihapulla. Tästä syystä, tällä kertaa haluan tehdä kaiken toisin, hitaammin ja rauhallisemmin. 

Olen oikeasti todella ”hyvä” laihduttaja. Saan painoa tiputettua todella paljon ja todella nopeasti. Yhtä hyvä olen myös saamaan sitä lisää todella paljon, todella nopeasti. Jospa kerrankin koettaisin olla ”huono” laihduttaja.

Mä arastelin ekaksi tämän postauksen tekemistä (ja oikeasti mua jännittää vieläkin). Kauheaa jos joku tuttu lukee tätä ja näkee miten paljon olen lihonut. Hei haloo nainen, jokainen joka sut on nähnyt, niin varmasti näkee muutenkin sen, että painoa on taas tullut aika paljon. Mitäpä sitä siis peittelemään.

Näitten kuvien välillä reilu vuosi.

Olen vaan itseeni niin kauhean pettynyt. Miksi mä oon tehnyt tän sille, jota mun pitäisi eniten arvostaa? Niinpä. Hyvä kysymys. Selityksiä, niitähän aina riittää, mutta mikään niistä selityksistä ei ole niin hyvä, että sitä kannattaisi uskoa. En halua olla hoikka muiden takia. Tiedän kelpaavani tämmöisenä kaikille niille, joille haluan kelvata. Mutta ei, mä en todellakaan kelpaa itselleni tämmöisenä. Mä olen nähnyt sen, mitä haluan olla ja mitä myös aion olla. Haluan tuntea taas sen, että kelpaan itselleni. Joten tässä projektissa mä aion onnistua. Siihen menee luultavasti aikaa, mutta joku päivä mä vielä kirjotan tänne, että nyt mä olen onnistunut!

Pyrin olemaan laittamatta itselleni mitään tiukkoja välitavoitteita. Pääasia on, että paino putoaa, vaikkakin sitten 100g viikossa, mutta kunhan se vaan putoaa. Haluan opettaa itselleni sen kliseen, että laihduttamisen ei tarvitse olla itsensä kiduttamista, vaan silloinkin elämästä voi nauttia. Joten hyvästi kitukuurit ja ihmedieetit! Nyt tää pullukka liputtaa terveelliselle ja hyvälle elämälle!!

Mun lopullinen tavoite on n.-20kg. Mutta aion katsoa enemmän senttejä, kun vaa`an lukemaa. En aio kieltää itseltäni satunnaista herkuttelua, mun mielestä se kuuluu ja saakin kuulua elämään (mun elämään herkuttelu kuuluu seuraavan kerran sunnuntaina, JES herkkulakko ohi)! Satunnainen vaan ei saa tarkoittaa jokapäiväistä, eikä edes joka viikkoista.

Tämä teksti on hyvä lopettaa Elastisen laulun sanoihin:

”Katse eteen ja suupielet ylöpäin!
Teen vastoinkäymisistä voimaa.
Katse eteen ja suupielet ylöspäin!
Antaa tulla! Kestän kyllä, periks en tuu antamaan”

Mahtavaa viikkoa kaikille <3

T. Pikkusisko

Hyvä minä, hyvä me! Hyvä meidän joukkue!

Tänään alkoi meidän osalta uusi harrastus: jääkiekko. Ollaan lapsesta asti molemmat tykätty luistella ja nyt täällä meillä alkoi naisille tarkoitettu jääkiekkovuoro, joten sinne oli pakko päästä mukaan! Ja oli se kyllä mukavaa. Paikalla oli iso joukko naisia ja saatiin hyvät pelit aikaan. Jalkapohjat kävi aluksi todella kipeiksi, mutta muuten ei tuntunut siltä, että pari vuotta on edellisestä luistelukerrasta. Mukava ja leppoinen talvikeli, kivaa oli urheilla ulkona. Hiki tuli, alaselkään sattui ja jalat vähän tärisee, hyvä treeni siis :)

Oon itse ehdottomasti joukkueurheilija. Lapsesta asti oon harrastanut joukkuelajia, 10 vuotta pesäpalloa ja nyt aikuisena aloitin jalkapallon. Mulla on aika kova kilpailuvietti enkä mä missään yksilölajissa voisi pärjätä, joten joukkupelaaminen sopii mulle hyvin. Kilpailuvietin lisäks mulla on tietenkin hirveä halu voittaa, joten en mä vois alkaa mitään semmosta lajia harrastamaan, jossa ei olisi mahdollisuuksia pärjätä :D 

Parhaassa tapauksessa joukkekavereista saa myös tärkeitä ystäviä. Pesiksen kautta tutustuin kahteen kivaan tyttöön, jotka on edelleen mun rakkaita ystäviä, vaikka ei olla yhdessä pelattu yli kymmeneen vuoteen. Joukkuelajin pariin on myös kiva lähteä kaveriporukalla, niinkuin me tehtiin kahden meidän kaverin kans kun aloitettiin jalkapallo. Suosittelen pelaamista joukkueessa! Myös aikuisena voi aloittaa uuden harrastuksen :) 

Mun mielestä ainoa huono puoli joukkeurheilussa on säännölliset harjoitusajat. Jos on epäsäännöllinen työaika tai vuorotyö, niin välillä tulee pakosti semmosia kertoja, että ei harkkoihin pääse. Tai peleihin. Eilen oli kuulemma todella hyvät futistreenit, mutta mä olin töissä enkä päässyt paikalle. Ja näin talviaikaan kun treenataan kerran viikossa, niin treeneihin tulee kahden viikon tauko jos joku kerta jää välistä. Pitää siis raahata itsensä tekemään jotain muuta :)

Mukavaa sunnuntai-illan jatkoa! (Mulla on ihan lauantai-fiilis)

-Isosisko

Pikkusiskon lauantai

Okei. Tunnustan ihan ensiksi, että eilen illalla tuli vetäistyä "pikkuiset" iltapalaöverit ja ihan vaan karjalanpiirakoilla, kananmunilla, juustolla yms. Mielessä oli kyllä syödä rahkaa kera höysteiden, mutta toisin kävi. Mun heikkous on aina ollut iltasyöpöttely ja siitä on todella vaikea päästä eroon. Missä oli mun itsekurin taas kerran?? Mutta se eilisestä ja nyt itse asiaan.

Tämä päivä on ollut ihan todella kiva!
Nukuin pitkään, mikä oli ihanaa, sillä joka arkiaamu herätyskello pirisee viimeistään 07.00! (rakastan nukkumista, joten herätyskello on mielestäni jonkun todella julman ihmisen keksintö)
Keitin pannullisen kahvia, laittelin aamupalaa ja tottakai hoidin myös tilukset Hayday:ssä :D. Kiireettömät aamut on ihania!

Vihdoin olen oppinut tykkäämään puurosta

Vihdoin ne kauheat pakkaset on edes hetkeksi ohi ja päästiin ekaa kertaa tällä viikolla lenkille. Koirat oli niin onnessaan <3 Täällä meillä maalla on todella hyviä lenkkipolkuja ja jopa näin talvella pystyy lenkkeilemään metsässä :)

Tänään oli myös jalkapallotreenit. Ne on mun yksi viikon kohokohdista! Niissä tulee annettua itsestään kaikki ja vielä vähän enemmän! En ikinä saa esim. lenkillä itsestäni niin paljon irti. Mä oon vähän ehkä mukavuudenhaluinen ja yleensä jos rupee puuduttamaan ja tuntumaan pahalta, niin sit lopetan. Futistreenissä ei onneksi anneta semmoista mahdollisuutta! Se tunne kunnon tappotreenien jälkeen, on vaan niin mahtava!

Kai mä oisin ansainnut esim. suklaalevyn?

Treenien jälkeen olin lähes tulkoon nälkäkuoleman partaalla. Jouduin ihan tosissaan taistelemaan vastaan, että en olis nopeasti napostellut jotain pientä. Kuitenkin selvisin ja maltoin odottaa ruokaa. 

Mä rakastan ruuanlaittoa. Olen myös päättänyt, että en aijo lähteä millekkään kanaa ja kasviksia linjalle, vaan syön ihan normaalia kotiruokaa. Yleensä meillä on aina syöty terveellisesti. Syödään paljon salaattia ja kasviksia. Mun ongelma onkin ruuan määrä ja ne pirskatin iltaherkut. (ja välipalaherkut)  Nyt pyrinkin, että täytän lautaselle ensin kasvikset ja salaatin ja sitten vasta lämpöisen ruuan. Enkä santsaa. 

Loppuilta meinataankin pyhittää sohvalle ja C.S.I New Yorkille <3 Tällä kertaa ilman karkkia, sipsejä ja dippiä.  Okei, tuo vähän latistaa tän päivän ylipositiivista mielialaa. Mutta kokonaisuutena tää päivä on huippu ja toivottavasti huomisesta tulee yhtä kiva :)

Nyt painelen takaisin sohvalle. Kivaa lauantai-iltaa kaikille :)

T. Pikkusisko

Masennus iskee vaatekaupassa

Mä rakastan vaatteissa värejä, kuvioita ja persoonnallisuutta, mutta on lähes mahdotonta löytää sellaisia vaatteita mitkä mahtuu päälle sekä miellyttää silmää. Oon monesti ihmetellyt sitä, että ns. isojen tyttöjen vaatteet on monesti todella rumia ja kummallisen mallisia. Miksi niistäkin ei voisi tehdä kauniita? 

Mun pitkäaikainen vaatehaave on pinkki pitkähihainen trikoopaita ja LAPPUHAALARIT! Niistä olen haaveillut niin kauan!

Sen lisäksi olisi ihana käyttää hameita, legginssejä, mekkoja ja pinkkejä pillifarkkuja. Aivan parasta! 

Tällä hetkellä en todellakaan tykkää käyttää tiukkoja vaatteita. Ahdistun siitä jos nään mun mahamakkarat ja jenkkakahvat. Olen oikeasti todella muhkurainen :D 

Nykyään käytänkin vain collegehousuja/farkkuja ja yli isoa hupparia. Mustana tietenkin. Ei sillä, collegehousut on kivoja, mutta mieluummin käyttäisin sitten semmoisia täydellisiä Puman harmaita collareita, kun miesten osastolta ostettuja XL-hirvityksiä, mitkä on vähintään kilometrin liian pitkät :D Ne jalassa ei voi tuntea itseään kovin viehättäväksi ja naiselliseksi :D

Haluaisin niin kovasti pukeutua kaikkiin maailman eriväreihin ja ostaa just sellaisia vaatteita, kun haluan, mutta mistään en vaan löydä sopivia? Mistä te ostatte vaatteenne?? Vinkkejä otetaan kiitollisena vastaan!

Nykyään mun shoppailut keskittyy aika paljon urheiluvaatteisiin, sukkiin, kenkiin ja laukkuihin. Niitä löytyy yleensä aina. Mulla on todella paljon sukkia :D Mä rakastan shoppailua, joten pakkohan sitä on edes jotain ostaa :D Monesti ollaan sitä kyllä mietitty, että toisaalta on ihan hyvä, että ollaan tämmöisiä pulleroita, koska muuten oltaisiin vararikossa alta aikayksikön :D

voihan tavoitteet

Ei ole kuukauttakaan, kun tein mun vaatehuoneessa suursiivouksen. Sieltä löytyi enemmän tavoite vaatteita, kun niitä mitä käytän nyt. (Vuosien jojoilu on tullut todella kalliiksi :D) Miten sitä onkaan ihminen niin tyhmä, että kun joku vaate ei enää mahdu päälle, niin ostetaan uusi, isompi. Eikö silloin olisi voinut jo tajuta, että hei nainen herätys. 

Tavoitteita, tavoitteita :D

Päivä kerrallaan mennään kohti sitä, että voin mennä ostamaan just semmoisia vaatteita mitkä miellyttää silmää, eikä niitä mistä löytyy tarpeeksi isoja kokoja!

Nyt lähden keittämään siskolle kahvia! Hyvää viikonloppua kaikille :) 

T. Pikkusisko

P.S. Herkkulakkoa tänään 19 päivää takana ja se väite, että kahden viikon jälkeen sokerinhimo helpottaa, ei todellakaan pidä paikkaansa!

Olen laiska!

Otsikosta voi jo päätellä, että tää päivä ei mennyt ihan niinkuin aattelin. Ensinnäkin, kello soi aamulla 5:30 ja siihen aikaan ei pitäisi kenenkään herätä! Mää vihaan aamuja. Oon todella hidas käynnistymään ja nukkuisin mielelläni pitkään. Onneks mun ei tarvi yleensä lähteä töihin ihan hirveen aikaseen. Paitsi tänään. Ajattelin kuitenkin kävellä töihin. Matkaa n. 2,5 km ja pakkasta ihan hullun paljon. Mutta kummasti siinä heräsi. Pihalla oli oudon väristä, kaunista, mutta outoa. Oli pakko napata kuva.

Meillä oli töissä tänään koulutusta. Tiedossa oli, että päivästä tulisi pitkä ja tylsä. Me vähän nuoremmat työntekijät jäätiin takapenkkiin istumaan, niin saatiin edes pelata Hayday:tä rauhassa :) Sukupolvien erot tuli esille heti aloittaessa: "mikä on tietokoneen välilehti?" EI HUOH! Onneks ruoka oli hyvää... Ruokailun jälkeen emäntä leipoi pullaa ja tuoksu oli ihan käsittämättömän hyvä! Siinä vaiheessa keskittyminen oli mahdotonta. Kahvitauko lähestyi ja otsasuoni kasvoi uhkaavasti. Tilanne suorastaan huusi irtokarkkeja. Onneks kauppa oli tien toisella puolella ja kerkesi hyvin käydä ostamassa karkkia... Ja pakko oli myös syödä se pulla. Kotimatkalla oli kiva ottaa pikku päikkärit linja-autossa. Kotiin pääsin työkaverin kyydissä kun ei todellakaan jaksanut kävellä :D Aamulla olin myös ihan satavarma siitä, että meen illalla salille. No en todellakaan jaksa. Onhan päivä vielä huomennakin.

Lopuksi vielä biisi, ihan vaan ton kertsin takia :)

https://www.youtube.com/watch?v=fymsFQI67iQ

-Isosisko

Keskiviikko on hyvä päivä

Keskiviikko on oikeasti hyvä päivä. Silloin tulee Greyn Anatomia <3 Mä niin rakastan sitä sarjaa!

Ja Greyn:n lisäksi keskiviikkoa tarkoittaa, että työpäiviä on enemmän takana kuin edessä. Talviviikonloput on niin kivoja. Silloin saa nukkua pitkään, ulkoilla valoisan aikaan, pelata jalkapalloa ja sunnuntaista alkaen myös jääkiekkoa!

Ulkona on tällä hetkellä varmaan miljoona astetta pakkasta, joten mun lenkkeilyt jäi tältä päivältä (taas) väliin. Koiratkin rupeaa pikkuhiljaa hyppiin seinille. Oi tule jo kesä <3

Mä tykkään talvessa ainoastaan siitä että saa lämmittää takkaa ja pystyy käyttään villasukkia. 

Mutta arvaatkaa mitä! Mä kävin ruokakaupassa töiden jälkeen todella nälkäisenä ja väsyneenä ja silti ihan muina naisina kävelin vaan karkkihyllyn ohi! Hyvä minä. Pysyin myös kotona tiukkana, enkä vetäynyt ruokaövereitä tonnikalakiusauksella. Mä oon niin liekeissä :D

pullankorvaus jälkiruoka

Mulla oli myös oikeesti kova suunnitelma, että kun tulen töistä kotiin, niin alan siivomaan ja sen jälkeen pakerran kouluhommia. Eihän se mennyt taas niin kuin suunnittelin. Enemmän kiinnosti lukeminen, sohvalla köllöttely ja blogejen selailu. No huomenna sitten.

Mun laihdutuskuurejen kanssa käy aika usein (aina) samalla tavalla. 

Aamulla on kauhea tsemppi päällä ja motivaatio on huipussaan. Nään jopa itseni pukeutuneena kivoihin vaatteisiin ja omistavani ihanan täydellisen sixpackin :D Motivaatiota kestää yleensä koko työpäivän, mutta viimeistään siinä noin 16.15 kun olen kotona ei siitä motivaatiosta ole tietoakaan. Ja taas sitä sitten syödään ruuan jälkeen "vähän" jotain sokerista. Ja illalla morkkistellaan ja päätän aloittaa laihdutuskuurin heti aamulla. Todennäköisesti vielä samalla, kun sitä päätöstä teen, niin syön karkkia.  Tämä kuvio toistuu yleensä 5 kertaa viikossa. Miksi?

Mä rakastan hömppäkirjoja. Ja aina hurahdan lehtiin, missä puhutaan laihduttamisesta.

Mä en lupaa, että ainakaan mun osalta tästä blogista tulee vuosisadan onnistumistarina. Luulen, että matkaan mahtuu toki niitä onnistumisia, mutta myös paljon heikkoja hetkiä. Lupaan olla rehellinen ja tunnustaa pahat tekoni, kun niitä sattuu tulemaan. 

Mun ei ole tarkoitus vetää pipo kireällä seuraavaa vuotta, vaan opetella pikkuhiljaa se kuuluisa terveellisempi elämä. Oon niin monta kertaa vetänyt todella tiukkaa dieettiä ja saanut painoa tiputettua, mutta joka ikinen kerta mä lopulta ratkean ja mopo karkaa totaalisesti käsistä. Nyt on aika kokeilla jotain uutta :) Hiljaa hyvä tulee sanoi kilpikonna, kun tietä ylitti!

Nyt on aika siirtyä takaisin hömppäkirjojen ihmeelliseen maailmaan ja odottaa Greyn Anatomiaa! 

T. Pikkusisko

Sisko nro 1

Tää on myös mun eka blogikirjoitus ikinä! Oon lukenut paljon erilaisia blogeja ja joskus oon miettinyt, että olis kiva itekin kirjottaa, mutta en sitten oo koskaan saanut aikaseks. Kerran siskon kans juteltiin jostain blogista ja heitin sille ihan vitsillä, että voitas alkaa yhdessä pitämään semmoista sisko-blogia ja siitä se idea sitten lähti :) Meillä on paljon yhteisiä harrastuksia, kavereita ja tehdään yhdessä kaikkea kivaa, niin tää on varmasti aika luontevaa ja kivaa yhteistä puuhaa. Molemmat haluttas olla vähän hoikempia, joten siitä tuli teema tälle blogille.

Mä olen isosisko. Oon 30-vuotias. Mulla on mukava työ, kohta ihana koti ja paljon vaatteita joihin haluaisin joskus vielä mahtua :) Mä harrastan jalkapalloa, pianonsoittoa, kuntosalilla käyntiä ja tällä viikolla alkaa mullakin jääkiekko. Tykkään myös lukea, tehdä käsitöitä, kattoo sarja-maratooneja ja pelata Hayday:tä :D 

Noiden mun harrastusten perusteella mun pitäis olla TODELLA timmissä kunnossa... Mutta mulle maistuu myös ruoka ja herkut. Varsinkin herkut. Mä en oo varsinaisesti mikään jojolaihduttaja. Mä oon kyllä elämäni aikana alottanut todella monta kertaa laihdutuskuurin, mutta kovinkaan usein en kovin tosissani. Tammikuussa 2013 aloitin kunnolla. Se kesti vuoden, kiloja lähti 25, joista ehkä 15 on tullut takasin. Eli miinuksella vielä ollaan :) Kova halu ja tavoite olis jatkaa siitä mihin viimeks jäin. Jos saisi vaikka sen 25 kiloa uudestaan pois, niin alkaisin olemaan aika tyytyväinen. Eli ruokailut kuntoon ja kilot karisee. Oiski se noin helppoa! 

Ruoan ja urheilun lisäks oon rakastunut kanoihin. Muutan ens kuussa maalle ja alan toivottavasti kanaemoksi neljälle kanalle. Mulla ois niille nimet valmiina, että toivottavasti saan sen haaveen toteutettua :) Kirjottelen laihduttamisen ja treenaamisen lisäks myös kanajuttuja ja varmaan ihan arkipäiväisiä juttuja. 

Nyt jotain evästä ja sitten suunnaksi pianotunti!

-Isosisko

Sisko nro 2

Ensimmäinen blogikirjoitus. Todella jännittävää. 

Tässä blogissa tullaan käsittelemään varmaan aika paljon ruokaa, laihduttamista, lihomista, lipsumista, motivaatio-ongelmia, irtokarkkeja, jojolaihduttamista (se on muuten mun bravuuri) ja sitten ihan perus arjenjuttuja. 

Kuten jo mainitsin ton jojolaihduttamisen, niin mä olen siinä todella hyvä! Olen elämäni aikana aloittanut miljoona laihdutuskuuria ja lopettanut yhtä monta. Välillä olen onnistunut tiputtamaan aika paljonkin painoa ja myös onnistunut saamaan painoa aika paljon takaisin. Mulla ei ole itsekuria ja olen todella hyvä huijaamaan itseäni! Nyt olisi taas aika tehdä asialle jotain. Mulla on menossa jo kolmas viikko herkkulakkoa ja yhtään liiottelematta nään jo untakin irtokarkeista. Eli todennäköisesti saatte myös lukea juttuja mun irtokarkkiunista!

Näin ensimmäisessä blogikirjoituksessa olisi varmaan hyvä kertoa vähän itsestään jotain. 

Olen melkein 28 vuotias. Mulla on kiva koti, kaksi koiraa, ihana mies, haastava työ ja aika paljon ylimääräisia kiloja. Harrastan jalkapalloa, lukemista, leipomista (ei välttämättä kannattaisi), lenkkeilyä ja kohta myös jääkiekkoa. Tykkään urheilusta tosi paljon, mutta koska tykkään myös syödä paljon, niin liikunnan tuoma hyöty on jäänyt aika vähäiseksi. Toivon tähän muutosta ja tällä(kin) kertaa aijon siinä onnistua!!

Nyt mä poistun takavasemmalle! Suihkun kautta syömään iltapalarahkaa ja sitten näkemään unia irtonamusista. 

Kauniita unia kaikille!

T. Pikkusisko