Kuulumisia

Niinkuin pikkusisko viimeks kirjoittikin, niin blogi on ollut monesti mielessä viime aikoina. Mun tietokone on rikki, enkä oo pystynyt kotona kirjoittamaan, niin sitten se vaan jäi. Mutta ehkä kuitenkin suurin syy hiljaisuuteen on ollut se, että ei ole ollut mitään kirjoitettavaa. Tai tavallaan olisi paljonkin asiaa ja kirjoitettavaa, mutta alunperin tää blogi aloitettiin sen takia, että voidaan kirjoitella treenaamisesta ja laihduttamisesta, niin sillä saralla ei mee kovin hyvin :D

Mutta kerronpas pikaisesti kuulumiset viimeisimmän postauksen ja tämän päivän ajalta :)
Viime syksynä lenkkeilin vielä kovasti, ehkä lokakuun lopulle asti. Sitten illat pimenivät ja korvessa missä asun, ei ole katuvaloja ja pimeydessä lenkkeily ei houkutellut, niin se jäi lähes kokonaan. Loppukesästä aloin seurustelemaan ja toisen kainalossa oli paljon kivempi olla kuin lähteä salille treenaamaan, niin sekin sitten jäi :D Eli kävi se ihan perinteinen, että parisuhde lihottaa... Tyhmä minä!Nyt tässä toukokuussa ollaan yhdessä alettu harrastamaan polkupyöräilyä, ja toivottavasti liikunnan ilo löytyisi tässä kevään ja kesän mittaan kun ulkonakin on nyt niin paljon mukavampi olla :) Mutta taas sitä on voi vaan ihmetellä, että miten sitä on niin typerä, että antaa selkärangan katketa ihan totaalisesti?! Ensin tekee hirveesti töitä, että saa edes vähän kiloja pois ja sitten ottaa ne kaikki takaisin korkojen kera... Ei huoh! Jälleen kerran: nyt on pakko ryhdistäytyä! Kunhan sisko tuosta poksahtaa ja toipuu kuntoon, niin sitten taas yhdessä aletaan käymään salilla. Nyt kun sieltä on ollut niin kauan pois, niin tuntuu siltä, että kynnys sinne lähtemiseen on ihan valtavan korkeella ja tarvii jonkun sinne kaveriks.

Kevään myötä kanat ovat tulleet taas kotiin! Tähän loppuun vielä kuvan muodossa kanakuulumisia :)

Lupaan kirjoitella vähän useammin jatkossa :) Tämä kirjoittelu on tosi mukavaa, ja vähän harmittaa kun sekin sitten jäi pitkäksi aikaa, mutta tsemppaan jatkossa! Kiva jos jaksat seurailla blogia jatkossakin :)

-Isosisko