Riksrakspoks

Olen miettinyt tätä blogia usein, samoin on Isosisko. Monta kertaa ollaan puhuttu, että herätetään blogi henkiin. Mä todella tykkään kirjoittaa. Nyt kiitos kuuluu Nalle anonyymille, joka meidän kuulumisia kyseli. Se herätti kipinän, joten yritetään. Täällä me Nalle ollaan! Lihavina ja leppoisina. Tai no, ei sittenkään niin leppoisina.

Mulla on yksi hyvä syy siihen, miksi en ole laihtunut ja sitten mulla on lukuisia huonoja syitä siihen, miksi olen jättänyt itseni ihan rappiolle. Hirveän kiva olisi selitellä ja puolustella omaa tyhmyyttään, mutta en viitsi nolata itseäni enää enenpää, joten jätän ne höpinät väliin ja totean olevani todella laiska ja mukavuudenhaluinen. Ai niin ja erittäin kovasti raskaana. 

Tein positiivisen raskaustestin viime syksynä ja naapuripitäjään asti kuului RIKSRAKSPOKS. Siinä katkesi mun selkäranka ja kehitin raskaudesta itselleni syyn elää ihan miten huvittaa. Sanonta söin kahden edestä ei pitänyt paikkaansa. Minä tyttö söin varmaan vähintään kolmen edestä. Aina olen kuvitellut, että jos joskus olisin raskaana, niin urheilisin, söisin terveellisesti ja pitäisin itsestäni huolta. Hehkuisin sitä raskauden tuomaa onnea :D Voi kuinka väärässä olenkaan ollut. En osannut kuvitella, että oksennan ensimmäiset 15 viikkoa ja oloa helpotti ainoastaan ruoka. En ajatellut, että selkä ottaa lopputilin jo puolessa välissä, enkä näin ollen ole pystynyt urheilemaan yhtään. Jos ei liiku, mutta syö herkkuja niin jokainen tietää miten siinä käy. 

Tällä hetkellä tilanne on se, että näytän valaalta. Valehtelematta. Raskaus ei ole syy, miksi mun persuus on levinnyt, tai miksi puntari näyttää semmoisia lukemia, että itkettää. Kyllähän se on sillä lailla, että ihan omaa tyhmyyttäni tässä tilanteessa olen. Raskauden ei tarvitse tuoda valmiiksi ylipainoiselle ihmiselle kiloja, kun ihan muutaman. Vaihtoehtoisesti se voi tuoda niitä kiloja TOLKUTTOMASTI! 

En ala vielä laihduttamaan. Tiedän, että niin ei saa tehdä. Tarkoitus olisi poksahtaa juhannusaattona, joten odotan sinne. Nyt haluan kuitenkin jo pikku hiljaa vieroittaa itseäni sokerista. En väitä, että teen sen kerrasta. Ei näillä hermoilla. Aloitan pikku hiljaa. Kesällä sitten aloitetaan tosissaan. Onpahan tullut kerättyä jotain mitä karistaa. Edessä on tuskaa, hikeä ja kyyneliä. 

Tervetuloa seuraamaan mun loppuraskauden lihomista (ehehehhe) ja raskauskilojen karistusta! Vauhti ei tule huimaamaan päätä, mutta aion onnistua pikku hiljaa! Pikkusisko is back :D 

<3 Pikkusisko

Voihan lenkkarit

Joskus alkukesällä totesin, että mun lenkkarit on juostu puhki (hahahaaa, varmaan joo :D Ne oli vuosikausia vanhat ja rikki ja rumat) joten uusien lenkkareiden osto olisi edessä. Satuin löytämään yhdestä urheiluliikkeestä hyvällä tarjouksella olevat kauniit lenkkarit! Siellä kaupassa mä hypin ja kirmailin lenkkarit jalassa ja ne tuntui jalassa ihan täydelliseltä! Miten hurjasti kehitys on lenkkareissakin mennyt eteenpäin, noitakaan tuskin huomasi jalassa!

Ihan mun näköiset kengät :)

Ensimmäiselle lenkille uudet kengät jalassa lähdin intoa puhkuen! Alkumatka meni kuin siivillä, kengät oli todella kevyet ja tukevat jalassa. Noin 10 minuutin tarpomisen jälkeen alkoi kipu jalkapohjissa. Siinä vaiheessa päätin kääntyä kotiin ja ajattelin, että pikkuhiljaa totutan jalkani uusiin kenkiin. Muutaman viikon ajan tein aika kevyitä lenkkejä ja aattelin, että pakkohan mun jalkojen on jossain vaiheessa tottua! Mutta ei. Edelleen sattuu. Ei onneks ihan niin pahasti kuin pahimmillaan, mutta ei lenkkeily vieläkään kovin nautinnolliselta tunnu. En tiiä auttaisiko jotkut kunnolliset pohjalliset, en oo vielä saanut aikaiseksi hommata. Mutta en haluaisi luovuttaa noiden kenkien suhteen!

 

Kauniit paholaiskengät... 

Siskon kans käytiin lenkki heittämässä :)

Syksy ja viilenevät illat on hyvää aikaa sulatella tätä etureppua... 

Oon tässä suunnitellut, että ilmoittautuisin jonkinlaiseen jumppaan. Maanantai-iltaisin olisi Tehotreeni niminen jumppa, josta luvataan lihaskuntoa ja aerobista kestävyyttä lisää. Siihen ilmoittautumista harkitsen vielä. Torstai-iltaisin treenailen pesäpalloa. Noiden lisäksi kuntosalia ja lenkkiä, siitä mun treeniviikko alkaa muotoutua :) Millaisia urheilusuunnitelmia teillä muilla on?

Mukavaa maanantaita ja uutta viikkoa kaikki!

-Isosisko

Ei paljon sanottavaa.

Netti on pullollaan blogeja, jotka perustetaan, kirjoitetaan hetki ja lopetetaan. Semmoisia laihdutusblogeja, mitkä alkaa samalla, kun laihdutuskuuri alkaa ja loppuu samalla, kun motivaatio loppuu, löytyy lukuisia. Olen aina naureskellut niille. Nyt tuntuu pahalta, koska meidän blogille meinaa käydä niin. Olen tainnut kerran kirjoittaa kesän aikana, silloinkin uhosin miten otan itseäni niskasta kiinni. Kenellekkään ei varmaan tule yllätyksenä se, että enpä onnistunut.

Tunnen itseni todelliseksi epäonnistujaksi. Mun lempiharrastus on syöminen ja ainoa urheilusuoritus tuntuu olevan lenkit koirien kanssa. Ei tän näin pitäny mennä. Ei todellakaan. Suuret puheet, pienet teot.

Nyt voisin taas kerran luvata, että otan itseäni niskasta kiinni. Voisin luvata, että nyt aion onnistua. Ei sitä kukaan usko, minä varmaan kaikista vähiten. Kuitenkin tehtiin (taas) sopimus siskon ja meidän ystävän kanssa. Päätettiin, että nyt onnistutaan. Tuetaan toisiamme ja yhdessä onnistutaan. Nyt tai ei koskaan.

Tästä lähetään.

Mulla on kaikki avaimet onnistumiseen. Tiedän miten laihdutetaan. Olen siinä joskus ennenkin onnistunut. Tiedän miten hyvältä tuntuu, kun paino putoaa. Muistan sen hyvän olon, kun syö terveellisesti ja liikkuu hyvin. Tämä tän hetkinen olo, on kaukana hyvästä. Turvottaa, päätä särkee ja olen jatkuvasti väsynyt. Ei luulisi olevan niin vaikeaa muuttaa tilannetta. Luulisi olevan itsestäänselvää, että sitä valitsisi sen hyvän olotilan, mutta mikä kumma siinä on, että ihminen mieluummin voi huonosti?

Katotaanko vielä, miten tässä käy?

<3 Pikkusisko

Arki!

Niin mä vaan edellisessä viestissäni uhosin, että lomalla ehtii tekemään kaikenlaista, pitämään huolta itsestä ja kirjottelemaan blogia :D Olisihan sitä joo kerennyt, mutta en saanut aikaiseksi.

Noh, loma oli ja meni. Treenaamisen suhteen kaikki sujui aika hyvin. Liikuin paljon, niinkuin suunnittelinkin. Kävin lenkillä, salilla ja pelasin vähän jalkapalloa, joten sen suhteen ei oo mitään valittamista :) Kunto paranee pikkuhiljaa ja on ihana huomata kun lenkillä jaksaa juosta aina vaan vähän enemmän tai salilla voi lisätä painoja. Tommosissa tilanteissa ainakin mulla motivaatio vaan kasvaa entisestään! Kivaa kun saa pikkuhiljaa tehdä treenin suhteen uusia tavoitteita. Aion haastaa ton sisareni tässä syksyn aikana juoksemaan cooperintestin, olis mielenkiintoista nähdä missä mennään :) Sisko, otatko haasteen vastaan? :)

Pelattiin jalkapalloa paikallisessa puulaaki-sarjassa. Ei pärjätty, mutta kivaa oli!

Mutta se iänikuinen ongelmani: ruoka. Pidän siitä niin kovasti! Jäätelöä söin varmaan joka päivä. Olisi ollut helppo tehdä terveellistä ruokaa kun aikaa oli vaikka miten, mutta sitä aina vaan ratkesi kaupassa ostamaan jotain hyvää. Ja aina päätin, että huomenna tsemppaan. Ei lomalla onneks kiloja juurikaan kertynyt, mutta mahdollisuus olisi ollut saada niitä lähtemään, niin vähän harmittaa :/ Mutta nyt kun arki on pikkuhiljaa lähtenyt käyntiin, niin taas saa tehdä sen päätöksen, että nyt tsemppaan! 

Oon pitkän tauon jälkeen alkanut syömään taas smoothieta. Kyllästyin niihin jossain vaiheessa ihan totaalisesti, mutta kävin pari kertaa mustikassa ja tykästyin marjoihin, joten oon nyt niitä syönyt. Rahkaa, marjoja ja mehukeittoa blenderiin ja eikun ääntä kohti! Niin hyvää ja terveellistä :) Oisko jollain jotain hyviä smoothie-ohjeita? Otan mielelläni vastaan erilaisia versioita, niin saa vähän vaihtelua niihin :)

 Mustikkaretkellä :)

Kivaa viikkoa, nauttikaa auringosta!

-Isosisko  

Voihan kesä

Ei mennyt kesä ihan suunnitelmien mukaan. Tarkoitushan oli treenata, syödä terveellisesti ja pitää itsestään huolta. Toisin kävi.

Motivaatio katosi yhtäkkiä ihan totaalisesti. Olen ollut ihan rappiolla koko kesän. Olen syönyt, syönyt ja syönyt. Liikunta ei ole kiinnostanut yhtään, jos senkään vertaa. Voitte kuvitella mikä on lopputulos. +4kg. Oikeasti, muutamassa kuukaudessa. Voihan....

Nyt kuitenkin tää perseily saa loppua. Nyt vannon, että otan itseäni niskasta kiinni. Helppoa se ei tule olemaan, mutta mun on pakko siihen pystyä. Inhoan itseäni tällä hetkellä. Miten sitä ihminen voikaan olla niin tyhmä, että kun peilistä katsominen inhottaa, niin silti sitä ei saa tehtyä asialle mitään? Nyt lopetan ruikuttamisen ja jatkan siitä mihin keväällä jäätiin. Myöhäistä se tässä vaiheessa on enää itkeä.

Olen ollut myös todella laiska seuraamaan muiden blogeja, pahoittelen sitä. Nyt aionkin lukaista kaikki blogit läpi, toivottavasti teillä on sujunut paremmin :) 

Pohjalta on hyvä ponnistaa!

<3 Pikkusisko

Sekametelipostaus

Huhhuijjaa! Taitaa olla kuukausi aikaa kun oon viimeks kirjottanut. Kesäkuu on mun elämässä aina yhtä hulinaa ja niin se on ollut tänä vuonnakin! Joten kuukauden kuulumiset siis tulee nyt :D

Nuoriso-ohjaajille koululaisten loma-ajat on usein mahdollisuus tehä vähän erilaisia juttuja lasten ja nuorten kans. Meillä on kesällä leirikausi ja mä oonkin ollu yhteensä parisen viikkoa viettämässä leirielämää. Leirit on yleensä mukavia. Omaa aikaa ei siellä juurikaan ole, joten liikkumisen osalta leirityö on vähän haastavaa. Vähän lenkkiä ja sillon tällön jotain lihaskuntoa tuli tehtyä, mutta eipä juuri muuta. Ruokailut oli helpompi hoitaa. Ruokaa oli leireillä tarjolla säännöllisin väliajoin 5 kertaa päivässä ja ruoka on ihan normaalia kotiruokaa, joten siltä osin meni aika hyvin. Ois voinu tietenkin jättää kaikki ne eväskarkit ostamatta, mutta ne vaan kuuluu leirille :D Mutta mun osalta leirit on nyt leireilty ja enää tämä viikko töitä ja sit neljä viikkoa lomaa, jesjes :)

Tämmösissä maisemissa saatiin kerran teinejen kans pelailla :)

Hämis-keinu! Taija-täti kiikkuu ja lapset antaa vauhtia :D Tuo oli todella jännä keinu!

Ja sitten kanat! Voi että miten paljon iloa ne on tuonu mun elämään :D Mä oon varmaan jo ihan hullu kananainen, mutta on ne niin hauskoja! Toukokuun loppuun asti niitä piti pitää aitauksessa, kun muuttolintujen takia on semmonen ulkonaliikkumiskielto niille, mutta nyt kun ne on saanu olla vapaana ulkona, niin niitä on ollu hauska seurata. Niitten lempiherkkua on kuivatut kastemadot ja mulla on kunnianhimoinen tavoite opettaa niille vaikka mitä temppuja :D Saa nähdä miten käy. 

Apila on suurta herkkua. Ja sitä onneks riittää :)

Hanna-Leena, Estelle, Victoria ja Madeleine

Munia tulee 3-4 päivässä. Munat on söpöjä ja pieniä :)

Siinä mun kesäkuun päällimäiset kuulumiset: töitä ja kanoja :D Onneks nyt on kiireisin vaihe ohi ja on aikaa kirjotella tänne, liikkua ja ottaa rennosti :) Ja lomakelit toivottavasti koittaa kans! Mukavaa viikkoa kaikille! 

-Isosisko 

Valitusta.

Kerroin tässä taannoin siitä, että mulla on yhtä sun toista vaivaa. Tällä viikolla olen kironnut mun elämää ja sitä, että miksi muhun pitää aina sattua. Tämä viikko on ollut hirveä, enkä sen vuoksi ole edes blogia päivitellyt.

Viime viikonloppuna aloin jo tuntemaan, että kohta niskat sanoo sopimuksen irti. Ärsyttävä, mutta lievä päänsärky alkoi. Muutama päivä myöhemmin niska meni sitten lopullisesti juntturaan. Siitä seurasi, kuten aina, järkyttävä päänsärky, huimaus, oksettava olo ja noista kaikista johtuva väsymys. Särkylääkkeitä menee, kun karkkia ja missään asennossa ei ole hyvä olla. Aivastaminen sattuu ja nauramisen jälkeen tuntuu, että taju lähtee. Welcome to my life :/

Tästä johtuen, en ole harrastanut liikuntaa ja olen syönyt vähän mitä sun sattuu. Eli hyvin menee, mutta menköön. Elämä tuntuu pas**** eikä mua kiinnosta mikään. Miksi ihmisen pitää saada kaiken maailman vikoja ja vaivoja riesakseen? Tiedän, että ei pitäisi valittaa, sillä joillain asiat on todella paljon huonommin, mutta valitan silti. Tämä ei ole kivaa. Haluaisin mennä salille, haluaisin mennä juoksemaan, haluaisin pyöräillä ja haluaisin yleensäkkin harrastaa urheilua, mutta ei niin ei. Jos en pysty harrastamaan urheilua, niin miksi sitten söisin terveellisesti? Mulla on paha mieli, joten pahaa mieltä yritetään poistaa herkuilla, joista seuraa vaan entistä pahempi mieli. Oravanpyörä.

Koska olen päättänyt, että en halua tehdä pelkästään valituspostauksia, niin laitetaan jotain positiivista tähän mukaan :) Tällä viikolla, mun koulu vihdoin oli ohi! Sain paperit ja olen viittä vaille valmis työnjohtaja/esimies. Enää puuttuu tutkintotodistus. Mun näytöt on tutkintolautakunnalla arvioitavana ja nyt jännitetään tuleeko ne sieltä hyväksyttyinä takaisin.

Näin juhlittiin koulun loppumista

Nyt menen takaisin etsimään siedettävää asentoa. Toivottavasti tämä taas kohta helpottaisi, että saisin taas elämän järjestykseen. 

Hyvää viikonloppua kaikille <3

<3 Pikkusisko