Juhannus

Juhannus ei oo mikään mun lempparijuhla, mutta yleensä juhannuksena on oikein mukavaa! Tänä vuonna keskikesänjuhlaa vietettiin niin ihanissa keleissä, että eihän tästä voi olla nautimatta! Mulla ei oo mitään perinteitä juhannukseen liittyen, joten ei ole mitään semmoista jota on pakko tehdä. Vietin perhejuhannusta, ensiksi oman perheen kanssa ja sitten poikaystävän perheen kanssa. Saunoin, uin, paistoin (ja söin) lettuja, kattelin kokkoa ja valvoin myöhään ja nautin valoisasta kesäyöstä. Lenkillä en käynyt, mutta en oo syönytkään ihan hirveen huonosti! Hyvä minä!

Mökkielämä on ihanaa! Perjantai-iltaa vietimme poikaystävän vanhempien mökillä. Toivottavasti mullakin olis joskus tulevaisuudessa oma mökki, jonne saisi mennä rentoutumaan. Toistaseks pitää mennä muiden mökeille.

Sunnuntaina siskon ja siskontytön kanssa lähdettiin harrastamaan penkkiurheilua paikalliselle yleisurheilukentälle. Täällä oli Juhannuskisat ja oli niin mukava ilma, joten lähdettiin sinne. Reippailtiin heltessä muutaman kilemetrin matka kävelleen. Pientä läskikriisiä meinasi iskeä, kun ohi käveli hyväkroppaisia urheilijoita, mitä pienimmissä shortseissa ja topeissa... Noh, ei annettu sen lannistaa! Saatiin hirvee tsemppi taas päälle :D

Nyt pitäisi suunnata kohti työmaata! Olen kyllä jo ihan loman tarpeessa, mutta vielä pitäisi kuukausi kärvistellä. Joko muut olette lomalla tai loman viettäneet?

Mukavaa maanantaita ja uutta viikkoa :)

-Isosisko

Hän on täällä!

Kyllä! Meidän pienen pieni prinsessa on täällä. 27.5. tuo pieni suuri ihme syntyi ja laittoi mun pasmat sekaisin. Kuukauden liian aikaisin, mutta tyttö voi hyvin ja kasvaa kovaa vauhtia! 

Kaikki kävi niin äkkiä, joten mun sokerilakko ei alkanut ihan heti vauvan synnyttyä. Nyt tänään se kuitenkin alkoi. Vihdoin. Aloitettiin tämä miehen kanssa yhdessä, joten onnistuminen on edes hitusen todennäköisempää. En vielä ehkä siltikään löisi vetoa mun onnistumisen puolesta. Yritys on kyllä todella kova! 

Olen hiljalleen aloittanut myös lenkkeilyn. Mun kunto on ihan nollassa ja puuskutan pienessäkin ylämäessä, mutta hiljaa hyvä tulee. Jokainen lenkki kasvattaa kuntoa. Pohjalta ei ole suunta, kun ylöspäin!! Selkä on yllättävän hyvässä kunnossa. Kivut jäi synnytyssaliin, mitä ihmettelen suuresti. Toki selkälihakset on surkastunut olemattomiin, mutta kyllä nekin siitä hiljakseen vahvistuu. 

Tämä oli nyt tämmöinen pikapäivitys siitä missä mennään. Tästä tämä kaikki taas alkaa. Pitäkää peukkuja :D 

<3 Pikkusisko

Läskikriisi

Moni varmaan tietää millasta on kun iskee aivan järkyttävä läskikriisi?! Aika ajoin se iskee. Mulla se alkoi toissa iltana ja tänäaamuna teki mieli itkeä kun tuntu niin kurjalta.Vaatteita kun valitsin töihin, niin mtkään ei ollut hyviä. Kiristää, puristaa, hiertää, näyttää kauheelta... Liian pieniä, kivoja vaatteita olis kaappi pullollaan, joten siinä olisi taas yksi syy saada läskit lähtemään!

Kun läskikriisi iskee oikein kunnolla päälle, niin sillon AINA päätän, että nyt on ryhdistäydyttävä! Joka kerta sama juttu. Päätän alkaa syömään paremmin ja päätän lähteä lenkille. Se kestää aina hetken. Kunnes herkkuhimo voittaa, ratkean ja luovutan. Pitäisi oppia sietämään se yksi retkahtaminen! Ei ole pakko heittää pyyhettä kehään, jos kerran ratkeaa. Se on vaan mulle niin vaikeeta! Luulen, että monelle muullekin...

Mun oloa ei yhtään helpota, kun kattelin vanhoja valokuvia ja löysin itestäni muutaman kuvan missä olin hieman hoikemassa kunnossa kun nykyään. Olin tehnyt kovan työn, että sain painoa tippumaan. Pitkästä aikaa olin edes hieman tyytyvöinen itseeni, ylpeä omasta itsekurista ja aidosti iloitsin saavutuksista. Nyt sitä voi taas miettiä, että mikä hitto meni pieleen? Tuli aika iso repsahdus ja se jäi päälle moneksi vuodeksi! Tyhmätyhmätyhmä. Nyt niskasta tiukka ote ja kohti uusia tuulia! (taaaaaaaas)

Tähän vielä vähän tavoitekuvia vuosilta 2013-2014.

Itseinhossa kieriskellen...
Parempaa fiilistä sinne ja hyvää viikonloppua :)

-Isosisko

Ihanat kamalat raskauskilot

Niin. Olihan se odotettavissa, että raskaus tuo niitä kiloja. Odotinko kuitenkaan, että niitä tulee näin paljon? NO EN! Tällä hetkellä mennään raskausviikolla 36 ja kiloja on tullut 17. Vielä olisi viikkoja jäljellä, enkä hetkeäkään usko, että niitä kiloja ei tulisi enää lisää. Nyt huidellaan sellaisissa lukemissa, että eipä ole ennen nähty. 

Kuten aiemmin sanoin, mun on tarkoitus aloittaa heti vauvan syntymän jälkeen kilojen karistus. Joudun miettimään tarkkaan miten siinä aion onnistua. En halua, enkä aio aloittaa mitään pussikeittodieettiä. En edelleenkään usko niihin. En myöskään laita aikatavoitteita. Vauva-arki on mulle täysin uusi juttu, enkä tiedä minkä verran voimia ja energiaa multa löytyy. Aloitan panostamalla ruokaan. Siihen mun iänikuiseen ongelmaan. Lähdetään liikkeelle perusasioista. Eli eroon sokerikoukusta. Miehen kanssa ollaan jo yhdessä sovittu, että vauvan syntymän jälkeen, kotiin ei hetkeen osteta herkkuja. Saan syödä jätskin sillon tällöin tai jos kylässä käydään, niin en aio kaikesta kieltäytyä. Ainoastaan se joka iltainen irtokarkkien ja muiden herkkujen mässytys saa luvan loppua. Enkä ole varma, tarviiko sitä grillimakkaraa grillata iltapalaksi ihan joka ilta? Ei vissiin. 

Mulla on myös kova urakka edessä, että saan mun lihakset kuntoon. Tosiaan selkä meni jo monta monta viikkoa sitten ja voitte kuvitella missä kunnossa mun olemattomat lihakset on. Ainoa liikuntamuoto on pitkän aikaa ollut kävely ja sekin muistuttaa lähinnä ylipainoisen ankan vaappumista. Toki tyhjää parempi, mutta ei sillä pitkälle pötkitä. Raskauden jälkeen helpottaa se, että pystyy syömään pahimpiin kipuihin särkylääkkeitä. Nyt kun mennään pelkän levon avulla, niin kierre on valmis. Jokainen tietää, että selkäkipuja ei normaalisti hoideta levolla, mutta nyt ei kauheasti ole ollut vaihtoehtoja. Odotan oikeasti innolla sitä, että jonain päivänä pystyn taas käymään kunnon lenkillä. Se tunne, kun hiki virtaa eikä happi enää kulje. Vielä jonain päivänä....

Nyt kuitenkin hörppäsen kahvit loppuun ja rupean siivoamaan! Kivaa viikkoa kaikille :)

<3 Pikkusisko

Kuulumisia

Niinkuin pikkusisko viimeks kirjoittikin, niin blogi on ollut monesti mielessä viime aikoina. Mun tietokone on rikki, enkä oo pystynyt kotona kirjoittamaan, niin sitten se vaan jäi. Mutta ehkä kuitenkin suurin syy hiljaisuuteen on ollut se, että ei ole ollut mitään kirjoitettavaa. Tai tavallaan olisi paljonkin asiaa ja kirjoitettavaa, mutta alunperin tää blogi aloitettiin sen takia, että voidaan kirjoitella treenaamisesta ja laihduttamisesta, niin sillä saralla ei mee kovin hyvin :D

Mutta kerronpas pikaisesti kuulumiset viimeisimmän postauksen ja tämän päivän ajalta :)
Viime syksynä lenkkeilin vielä kovasti, ehkä lokakuun lopulle asti. Sitten illat pimenivät ja korvessa missä asun, ei ole katuvaloja ja pimeydessä lenkkeily ei houkutellut, niin se jäi lähes kokonaan. Loppukesästä aloin seurustelemaan ja toisen kainalossa oli paljon kivempi olla kuin lähteä salille treenaamaan, niin sekin sitten jäi :D Eli kävi se ihan perinteinen, että parisuhde lihottaa... Tyhmä minä!Nyt tässä toukokuussa ollaan yhdessä alettu harrastamaan polkupyöräilyä, ja toivottavasti liikunnan ilo löytyisi tässä kevään ja kesän mittaan kun ulkonakin on nyt niin paljon mukavampi olla :) Mutta taas sitä on voi vaan ihmetellä, että miten sitä on niin typerä, että antaa selkärangan katketa ihan totaalisesti?! Ensin tekee hirveesti töitä, että saa edes vähän kiloja pois ja sitten ottaa ne kaikki takaisin korkojen kera... Ei huoh! Jälleen kerran: nyt on pakko ryhdistäytyä! Kunhan sisko tuosta poksahtaa ja toipuu kuntoon, niin sitten taas yhdessä aletaan käymään salilla. Nyt kun sieltä on ollut niin kauan pois, niin tuntuu siltä, että kynnys sinne lähtemiseen on ihan valtavan korkeella ja tarvii jonkun sinne kaveriks.

Kevään myötä kanat ovat tulleet taas kotiin! Tähän loppuun vielä kuvan muodossa kanakuulumisia :)

Lupaan kirjoitella vähän useammin jatkossa :) Tämä kirjoittelu on tosi mukavaa, ja vähän harmittaa kun sekin sitten jäi pitkäksi aikaa, mutta tsemppaan jatkossa! Kiva jos jaksat seurailla blogia jatkossakin :)

-Isosisko

Riksrakspoks

Olen miettinyt tätä blogia usein, samoin on Isosisko. Monta kertaa ollaan puhuttu, että herätetään blogi henkiin. Mä todella tykkään kirjoittaa. Nyt kiitos kuuluu Nalle anonyymille, joka meidän kuulumisia kyseli. Se herätti kipinän, joten yritetään. Täällä me Nalle ollaan! Lihavina ja leppoisina. Tai no, ei sittenkään niin leppoisina.

Mulla on yksi hyvä syy siihen, miksi en ole laihtunut ja sitten mulla on lukuisia huonoja syitä siihen, miksi olen jättänyt itseni ihan rappiolle. Hirveän kiva olisi selitellä ja puolustella omaa tyhmyyttään, mutta en viitsi nolata itseäni enää enenpää, joten jätän ne höpinät väliin ja totean olevani todella laiska ja mukavuudenhaluinen. Ai niin ja erittäin kovasti raskaana. 

Tein positiivisen raskaustestin viime syksynä ja naapuripitäjään asti kuului RIKSRAKSPOKS. Siinä katkesi mun selkäranka ja kehitin raskaudesta itselleni syyn elää ihan miten huvittaa. Sanonta söin kahden edestä ei pitänyt paikkaansa. Minä tyttö söin varmaan vähintään kolmen edestä. Aina olen kuvitellut, että jos joskus olisin raskaana, niin urheilisin, söisin terveellisesti ja pitäisin itsestäni huolta. Hehkuisin sitä raskauden tuomaa onnea :D Voi kuinka väärässä olenkaan ollut. En osannut kuvitella, että oksennan ensimmäiset 15 viikkoa ja oloa helpotti ainoastaan ruoka. En ajatellut, että selkä ottaa lopputilin jo puolessa välissä, enkä näin ollen ole pystynyt urheilemaan yhtään. Jos ei liiku, mutta syö herkkuja niin jokainen tietää miten siinä käy. 

Tällä hetkellä tilanne on se, että näytän valaalta. Valehtelematta. Raskaus ei ole syy, miksi mun persuus on levinnyt, tai miksi puntari näyttää semmoisia lukemia, että itkettää. Kyllähän se on sillä lailla, että ihan omaa tyhmyyttäni tässä tilanteessa olen. Raskauden ei tarvitse tuoda valmiiksi ylipainoiselle ihmiselle kiloja, kun ihan muutaman. Vaihtoehtoisesti se voi tuoda niitä kiloja TOLKUTTOMASTI! 

En ala vielä laihduttamaan. Tiedän, että niin ei saa tehdä. Tarkoitus olisi poksahtaa juhannusaattona, joten odotan sinne. Nyt haluan kuitenkin jo pikku hiljaa vieroittaa itseäni sokerista. En väitä, että teen sen kerrasta. Ei näillä hermoilla. Aloitan pikku hiljaa. Kesällä sitten aloitetaan tosissaan. Onpahan tullut kerättyä jotain mitä karistaa. Edessä on tuskaa, hikeä ja kyyneliä. 

Tervetuloa seuraamaan mun loppuraskauden lihomista (ehehehhe) ja raskauskilojen karistusta! Vauhti ei tule huimaamaan päätä, mutta aion onnistua pikku hiljaa! Pikkusisko is back :D 

<3 Pikkusisko

Voihan lenkkarit

Joskus alkukesällä totesin, että mun lenkkarit on juostu puhki (hahahaaa, varmaan joo :D Ne oli vuosikausia vanhat ja rikki ja rumat) joten uusien lenkkareiden osto olisi edessä. Satuin löytämään yhdestä urheiluliikkeestä hyvällä tarjouksella olevat kauniit lenkkarit! Siellä kaupassa mä hypin ja kirmailin lenkkarit jalassa ja ne tuntui jalassa ihan täydelliseltä! Miten hurjasti kehitys on lenkkareissakin mennyt eteenpäin, noitakaan tuskin huomasi jalassa!

Ihan mun näköiset kengät :)

Ensimmäiselle lenkille uudet kengät jalassa lähdin intoa puhkuen! Alkumatka meni kuin siivillä, kengät oli todella kevyet ja tukevat jalassa. Noin 10 minuutin tarpomisen jälkeen alkoi kipu jalkapohjissa. Siinä vaiheessa päätin kääntyä kotiin ja ajattelin, että pikkuhiljaa totutan jalkani uusiin kenkiin. Muutaman viikon ajan tein aika kevyitä lenkkejä ja aattelin, että pakkohan mun jalkojen on jossain vaiheessa tottua! Mutta ei. Edelleen sattuu. Ei onneks ihan niin pahasti kuin pahimmillaan, mutta ei lenkkeily vieläkään kovin nautinnolliselta tunnu. En tiiä auttaisiko jotkut kunnolliset pohjalliset, en oo vielä saanut aikaiseksi hommata. Mutta en haluaisi luovuttaa noiden kenkien suhteen!

 

Kauniit paholaiskengät... 

Siskon kans käytiin lenkki heittämässä :)

Syksy ja viilenevät illat on hyvää aikaa sulatella tätä etureppua... 

Oon tässä suunnitellut, että ilmoittautuisin jonkinlaiseen jumppaan. Maanantai-iltaisin olisi Tehotreeni niminen jumppa, josta luvataan lihaskuntoa ja aerobista kestävyyttä lisää. Siihen ilmoittautumista harkitsen vielä. Torstai-iltaisin treenailen pesäpalloa. Noiden lisäksi kuntosalia ja lenkkiä, siitä mun treeniviikko alkaa muotoutua :) Millaisia urheilusuunnitelmia teillä muilla on?

Mukavaa maanantaita ja uutta viikkoa kaikki!

-Isosisko