univelka

Tiedättekö miten vaikeaa on laihduttaa, kun väsyttää? Mä tiedän. Se on kamalaa. Välillä se on jopa aivan mahdotonta. Ajatukset ei pelaa ja kokoajan tekisi mieli pumpata itteensä sokeria sillä ajatuksella, että se auttaa.

Mä oon nukkunut torstaista asti todella huonosti. Oli iltaisia jääkiekkopelejä, yötyötä, aamutyötä, pelireissuja ja vaikka mitä muuta. Mä en vaan ole ehtinyt nukkumaan tarpeeksi. Pahimmillaan töihin mennään kahden tunnin yöunien jälkeen. Yritäppä siinä repiä sitten energiaa käydä urheilemassa ja keskittyä siihen mitä suusta alas laittaa. Ja vastustaa työpaikan hyllyyn ilmestyneitä valkosuklaa KitKatteja.

Tää kierre on vaikea katkaista. Jaksan kyllä urheilla, mutta en jaksa nauttia siitä. Joudun taas pakottamaan itseäni lenkille. Salille meno ahdistaa. Miettikää, että siitä on noin viikko, kun hehkutin sitä miten ihanaa tätä kaikki on. Näin nopeasti ne asiat voi muuttua. Huoh. Ei siinä auta, kun yrittää nukkua univelat pois ja jatkaa siitä mihin jäin. Ei enää sokeria tähän kehoon. Ei se mitään kuitenkaan auta.

Näillä se on vaan mentävä.

Huomenna pikkuveikan kanssa salille katteleen taas vähän salijuttuja, jospa se kaivais musta sen oikean fiiliksen esiin. Toivotaan parasta. Mä en halua enkä aio muuttua taas kiukkuiseksi sokerihirviöksi :D Nyt on tsempattava ja lujasti!

Parempaa viikkoa teille muille :)

<3Pikkusisko