Mä en oo aina ollut lihava. Alakoulussa olin ihan normaalipainoinen ehkä 5-luokkalaiseksi asti. Sen jälkeen paino on pikku hiljaa noussut. Oon aina ollut kova urheilemaan, mutta silti painoa on koko ajan tasaisesti kertynyt lisää. Teini-ikäisenä vietin kaiken vapaa-aikani pesäpallokentällä, liikuin silloin tosi kovia tuntimääriä. Kun lähdin peruskoulun jälkeen opiskelemaan muualle, niin urheilu jäi ja sen myötä kiloja alkoi kertymään kunnolla. Kaivoin arkistoista muutaman kuvan.
.jpg)
Noissa kuvissa oon isoimmillani. Mun sydämeen sattuu! Hyi yäk! Tammikuussa 2013 päätettiin siskon ja yhden meidän kaverin kans aloittaa elämäntaparemontti ja se sujui hyvin :) Sain painoa pois kaikenkaikkiaan n. 25 kg.
Loppuvuodesta 2013 olin pienempi kuin moneen moneen vuoteen. Oli mukava huomata, että itsessäni on itsekuria ja tarmokkuutta kun tarpeeksi jotain haluaa.
Tuosta reilun vuoden takaisesta on menty vähän huonompaan suuntaan. Ei onneks niin paljon kuin pelkäsin :) Oon tosta lihonut 9 kg, mutta nyt oon ajoissa tajunnut tilanteen ja asialle voi tehdä jotain, ennen kun ollaan taas lähtöpisteessä!
Nyt oon aikalailla samankokoinen kuin kesällä 2014. Ehkä tohon kuvaan voi lisätä kilon tai kaks, mutta ei mitään isoa eroa oo :)
Mä oon huomannut, että mun onnellisuus on paljolti kiinni siitä minkä kokoinen oon. Vaikka elämässä olis asiat muuten hyvin, mutta jos peiliin katsoessaan mielessä pyörii vaan ajatus hyi että. niin ei voi olla täysin onnellinen. Mä en osaa rakastaa itseäni lihavana, joten taas olisi pientä projektia edessä. Toivottavasti tää voisi jäädä viimeiseksi painonpudotus-projektiksi :)
Näihin kuviin ja tunnelmiin :) Mukavaa viikkoa! Miten taaaaaas voi olla maanantai?!
-Isosisko
Vau! Mahtava painonpudotus ja huikean muutoksen se sinussa on aiheuttanut! Tsemppiä jatkoon!!
VastaaPoistaKiitos paljon :)
PoistaHei! PikkusiskoX toisesta sisko blogista täällä hei! Lueskelin tätä teidän blogia ja jään seuraamaan ehdottomasti ;)!
VastaaPoistaMutta tohon "en voi rakastaa itseäni lihavana" väitteeseen voisin hiukan tarttua.
Että ite oon omalla kohalla huomannu, että lihavana on se kamala oravanpyörä: ei jaksa tehdä mitään koska huonot elämäntavat ja mässy maistuu ja masennus ja itseinho syvenee, mutta kun yrittää rakastaa itseään hoitamalla kehoaan (liikunta+terveellinen ruoka) alkaa rakastamaan itseään. Onkin jotain muuta kuin herkut millä täyttää sitä onnettonta oloa. Salilla käymisestä saa saman euforian. On itsensä rakastamista huoltaa kehoaan! Tsemiä teille molemmille!
Kiva kun jäät lukemaan :) Tsemppia matkaan sulle ja sun siskolle kans!
Poistahieno muutos,wau :> saa omaankin projektiin motivaatiota kun lukee miten hyvin oot onnistunu :)
VastaaPoistaVoi kiitos :) ja kyllä sä pystyt! Tsemppiä :)
Poista