Pitkästä aikaa

Kirjoitan ekaa kertaa kännykällä blogia, joten katotaan mitä tästä tulee :)

Vähän on ollut vaikeuksia löytää aikaa päivitellä kuulumisia. Päivät menee liian nopeasti ja aina tulee joku este, ettei ehdikkään kirjoittaa. Ehkä saan tämän kirjoituksen kirjoitettua rauhassa loppuun.

Mulle kuuluu hyvää. Oon jaksanut lenkkeillä päivittäin ja se on mulle tosi iso edistysaskel. Välillä menee jopa kaksi pidempää lenkkiä päivässä :) Nautin siitä, että ei kolota joka paikkaa ja huomaa kunnon kasvavan pikkuhiljaa. Nää syksykelit on ihan loistavia lenkkikelejä! Pikkuneidin kanssa on mukava mennä metsässä ja sopivasti lisätreeniä äitille, kun tyttö on kantorepussa tai jos lykkii vaunuja! Salille mä myös kaipaisin, mutta se saa vielä odottaa vähän aikaa. Jospa talvella sinne uskaltaisin :)

Koska edelleen imetän, varsinaisella laihdutuskuurilla en ole. En halua vaarantaa maidontuloa, joten kunnon dieetti joutuu vielä odottamaan, toivottavasti ensi kevääseen. Jotain olen kuitenkin oppinut ja tehnyt oikein, sillä paino tippuu tasaisesti n. 200-400g viikossa. Turhauttavan hidasta, mutta ei tuon enempää saisikaan tippua. Herkkuja tulee syötyä vieläkin liikaa, mutta kokoajan niitäkin menee vähemmän. Yritän olla ruoskimatta itseäni liikaa. Päivä kerrallaan :)

Tää oli nyt tämmöinen pikapäivitys kuulumisita ja yritän vähän tsempata tän kirjoittamisen kanssa! Paljon ois kaikkea asiaa mm. siitä kun puntari olikin rikki. Palaan niihin myöhemmin!

<3 Pikkusisko

Sisäistä treenaajaa etsimässä

Lupasin kirjotella balettitunnin kokemuksista. Se oli kyllä tosi kivaa! En oo yleensä hirveesti innostunut tanssimisesta tai ryhmäliikuntatunneista, mutta toi oli kyllä mukavaa! Niin tarkasti piti koko ajan seurata opettajan tekemisiä, että ei ehtinyt hirveesti ees stressaamaan sitä, miten kauheelta näytin trikoot jalassa :D  Paljon liikuttiin varpailla, jalkapohjat ja pohkeet kramppas aikalailla, mutta selvisin :) Siellä oli paljon tuttuja juttuja, joita oon balettitunneilla tehny n. 20 vuotta sitten :) Mukavaa vaihtelua kyllä tommoinen liikunta. Suosittelen! 

Eilen kävin heittämässä kunnon lenkin pitkästä aikaa! Kävelyllä on silloin tällöin tullut käytyä, mutta nyt ihan innostuin välillä vähän juoksemaankin ja kyllä tuntui hyvältä! Voi kun tästä jäisi pysyvä innostus päälle!

Kotipihasta lähtiessä on tämmöset kivat maisemat :)

Tässä vaiheessa jo vähän puuskutti, mutta hymy irtoo edelleen :D

Mutta tän viikon (ja koko vuoden) kohokohta on se, että tänään sain vuoden tauon jälkeen raahattua itteni salille!! Ei vitsi miten oon ilonen ja tyytyväinen! Mulla on ollut semmonen vuoden tauko salilla käymisestä. 3-4 kertaa viikossa kävin siellä vielä vuosi sitten, mutta sitten jäi muutama kerta välistä ja se väli vaan venyi ja venyi. Pitkä tauko sai aikaan sen, että se kynnys salille oli kasvanut ihan valtavan korkeeksi, eikä siitä lähtemisestä tullut kerta kaikkiaan mitään! Kerran lähdin kotoa treenikamat mukanani, mutta meninpä sitten porukoitten luo kahville kun salille en pystynytkään menemään. Kunnes tänäaamuna kello herätti 6.10 ja seiskaks salille! Jeejeee! Ja oli niin mukavaa. Tykkäsin ihan hirveesti ja muistin sen miksi siellä niin ahkerasti ennen kävin. Voi kun tämäkin olisi pysyvää :) Semmonen ikävä takaisku tosin tuli, että harmillisesti kaikki treenivaatteet on kutistunut vaatekaapissa... Jostain pitäs ostaa uusia. Onko ideoita mistä niitä plus koon kivoja treenivaatteita löytäs siedettävällä hinnalla? 

Jes!

Ja loppuun vielä kanakevennys. Tiput kasvaa kovaa vauhtia. Ja tänään yks ressukka ei mahtunut muitten viereen orrelle :/

Semmonen vauhdikas viikon aloitus täällä! Mitäs muiden alkuviikkoon kuuluu?

-Isosisko

Liian läski balleriina

Monta kertaa kesän aikana aloin kirjottamaan tänne blogiin, mutta aina se tyssäs siihen, että en halunnut valittaa siitä, miten olen laiska ja aikaansaamaton ja rakastan syömistä :D Joten en sitten kirjoittanut.

Nyt on syksy ja taas on hyvä mahdollisuus aloittaa alusta. Kiloja on kertynyt tasaiseen tahtiin mukava määrä, joten on hyvä tilanne mistä lähteä niitä karistamaan :D Nyt mulla on jostain syystä taas ihan kauhee motivaatiopiikki päällä! Kaalikeittoainekset on kotona odottamassa, jäätelöt on pakastimesta syöty pois, jottei heikkona hetkenä ratkea... Eilen siskon kans puhuttiin, että semmonen 30-40 kiloa ois hyvä saada pois, mut aattelin lähteä nyt aluksi tiputtamaan sitä vitosta :)

Mutta tämän postauksen otsikkoon. Harrastin alakouluikäisenä balettia. Se oli ihanaa! Olin siinä hyvä, koska olin pieni, siro ja notkea. Enää en ole pieni enkä siro, mutta suhteellisen notkea edelleen :) Meidän kylällä kansalaisopisto on jo monta vuotta järjestänyt aikuisten balettikoulua, joka on tarkoitettu myös ihan aloittelijoille. Jokunen vuosi sitten sen kurssin huomasin ja päätin, että sitten kun oon vähän hoikempi, niin ehdottomasti lähden sinne! Vuodet kului ja kilot kertyi. Tänä syksynä jälleen kerran se kurssi kansalaisopiston ohjelmistossa on ja tällä kertaa MINÄ ILMOITTAUDUIN! Mitä sitten jos on läski balleriina? Tuskin kovin nätiltä siellä näytän, mutta nyt tuntuu siltä, että en välitä. Saa nähdä mikä on fiilis torstai-iltana... Mutta jännityksellä odotan! Toivottavasti se on yhtä kivaa kuin muistikuvissani :)

Joku ehkä muistaa, että mulla on kotona kanoja. Tänä kesänä mun kanat ilokseni päätti lisääntyä ja parveeni kuoriutui 7 pikkuiista söpöä tipua! Enää ne ei oo kovin pieniä, mutta aivan ihania!

Eikö oo söpöjä?! Jos joku keski-suomessa on vailla maatiaiskukkoa, niin täällä niitä kasvaa ja myöhemmin syksyllä olisi joutilaana ;) 

Oikein mukavaa ja aurinkoista syyskuun jatkoa! Kirjoittelen fiiliksistä ekan balettitunnin jälkeen :)

-Isosisko

Operaatio raskauskilot

Täällä sitä vielä ollaan. Meidän arki on muuttunut kerta heitolla ja vähän on vaikea löytää aikaa kirjottaa, mutta kyllä tämä tästä.

Raskaus jätti muhun kaikkiaan 18kg. Ottaen huomioon, että tyttö syntyi kuukauden etukäteen, niin onhan tuo ihan kunnioitettava luku. Sitä kuitenkaan on turha  enää tässä vaiheessa itkeä. Vähän kuitenkin itkettää. Ne on lähtenyt putomaan aika hyvin. Kiitos imetyksen <3 Kiloja on tällä hetkellä enää jäljellä 5. Niin siis raskauskiloja. Pudotettavaa kyllä löytyy sitten huomattavan paljon enemmän. Gröhöm.

Ruokailut on edelleen ihan retuperällä. Mua ei oikein huvita tehdä ruokaa, joten me syödään aina kaikkea nopeeta. Harvemmin se on mitään todella terveellistä. Olen kuitenkin aloittanut vaunulenkit ja nautin niistä todella paljon. Yleensä kävelen 4-8km päivässä, mikä mun mielestä on todella hyvin. Ottaen huomioon etten liikkunnut koko raskausaikana juuri ollenkaan. Onneksi tuo tyttö viihtyy vaunuissa hyvin, joten senkin takia tulee käveltyä paljon.

Herkut maistuu..

Tämä on petollista, kun kilot tippuu itsestään, koska ei mun ole tarkoitus imettää loppuelämää. Hormoonit tasaantuu, niin äkkiä loppuu kilojenkin tippuminen. Sitten niitä rupeaa tulemaan korkojen kera. Mahtavaa. Sen tietää, mitä terveellinen ruoka on, mutta miksi se on niin vaikea lapata siihen lautaselle ja pistää poskeen. Moni terveellinen ruoka on hyvää, mutta silti sitä valitsee sen pakastepizzan. Miksi? Kyllä sitä ihminen voi olla tyhmä. 

Läskeistäni huolimatta. En voisi tällä hetkellä olla onnellisempi. Elän elämäni parasta aikaa, joten olen itselleni armollinen. En ruoski itseäni. Toki, ei mulla syksyksi ole vaatteita, jos en saa näitä kiloja pois, mutta kuljen sitten jätesäkissä :D Tosin hiukan kyllä ahdistaa ajatus syksyn vauvauinnista ja näitten läskien tunkemisesta julkisilla paikoilla uimapukuun! Ehkä mä sittenkin vähän ruoskin itseäni :D

Ihanaa viikkoa kaikille!

<3 Pikkusisko

Juhannus

Juhannus ei oo mikään mun lempparijuhla, mutta yleensä juhannuksena on oikein mukavaa! Tänä vuonna keskikesänjuhlaa vietettiin niin ihanissa keleissä, että eihän tästä voi olla nautimatta! Mulla ei oo mitään perinteitä juhannukseen liittyen, joten ei ole mitään semmoista jota on pakko tehdä. Vietin perhejuhannusta, ensiksi oman perheen kanssa ja sitten poikaystävän perheen kanssa. Saunoin, uin, paistoin (ja söin) lettuja, kattelin kokkoa ja valvoin myöhään ja nautin valoisasta kesäyöstä. Lenkillä en käynyt, mutta en oo syönytkään ihan hirveen huonosti! Hyvä minä!

Mökkielämä on ihanaa! Perjantai-iltaa vietimme poikaystävän vanhempien mökillä. Toivottavasti mullakin olis joskus tulevaisuudessa oma mökki, jonne saisi mennä rentoutumaan. Toistaseks pitää mennä muiden mökeille.

Sunnuntaina siskon ja siskontytön kanssa lähdettiin harrastamaan penkkiurheilua paikalliselle yleisurheilukentälle. Täällä oli Juhannuskisat ja oli niin mukava ilma, joten lähdettiin sinne. Reippailtiin heltessä muutaman kilemetrin matka kävelleen. Pientä läskikriisiä meinasi iskeä, kun ohi käveli hyväkroppaisia urheilijoita, mitä pienimmissä shortseissa ja topeissa... Noh, ei annettu sen lannistaa! Saatiin hirvee tsemppi taas päälle :D

Nyt pitäisi suunnata kohti työmaata! Olen kyllä jo ihan loman tarpeessa, mutta vielä pitäisi kuukausi kärvistellä. Joko muut olette lomalla tai loman viettäneet?

Mukavaa maanantaita ja uutta viikkoa :)

-Isosisko

Hän on täällä!

Kyllä! Meidän pienen pieni prinsessa on täällä. 27.5. tuo pieni suuri ihme syntyi ja laittoi mun pasmat sekaisin. Kuukauden liian aikaisin, mutta tyttö voi hyvin ja kasvaa kovaa vauhtia! 

Kaikki kävi niin äkkiä, joten mun sokerilakko ei alkanut ihan heti vauvan synnyttyä. Nyt tänään se kuitenkin alkoi. Vihdoin. Aloitettiin tämä miehen kanssa yhdessä, joten onnistuminen on edes hitusen todennäköisempää. En vielä ehkä siltikään löisi vetoa mun onnistumisen puolesta. Yritys on kyllä todella kova! 

Olen hiljalleen aloittanut myös lenkkeilyn. Mun kunto on ihan nollassa ja puuskutan pienessäkin ylämäessä, mutta hiljaa hyvä tulee. Jokainen lenkki kasvattaa kuntoa. Pohjalta ei ole suunta, kun ylöspäin!! Selkä on yllättävän hyvässä kunnossa. Kivut jäi synnytyssaliin, mitä ihmettelen suuresti. Toki selkälihakset on surkastunut olemattomiin, mutta kyllä nekin siitä hiljakseen vahvistuu. 

Tämä oli nyt tämmöinen pikapäivitys siitä missä mennään. Tästä tämä kaikki taas alkaa. Pitäkää peukkuja :D 

<3 Pikkusisko

Läskikriisi

Moni varmaan tietää millasta on kun iskee aivan järkyttävä läskikriisi?! Aika ajoin se iskee. Mulla se alkoi toissa iltana ja tänäaamuna teki mieli itkeä kun tuntu niin kurjalta.Vaatteita kun valitsin töihin, niin mtkään ei ollut hyviä. Kiristää, puristaa, hiertää, näyttää kauheelta... Liian pieniä, kivoja vaatteita olis kaappi pullollaan, joten siinä olisi taas yksi syy saada läskit lähtemään!

Kun läskikriisi iskee oikein kunnolla päälle, niin sillon AINA päätän, että nyt on ryhdistäydyttävä! Joka kerta sama juttu. Päätän alkaa syömään paremmin ja päätän lähteä lenkille. Se kestää aina hetken. Kunnes herkkuhimo voittaa, ratkean ja luovutan. Pitäisi oppia sietämään se yksi retkahtaminen! Ei ole pakko heittää pyyhettä kehään, jos kerran ratkeaa. Se on vaan mulle niin vaikeeta! Luulen, että monelle muullekin...

Mun oloa ei yhtään helpota, kun kattelin vanhoja valokuvia ja löysin itestäni muutaman kuvan missä olin hieman hoikemassa kunnossa kun nykyään. Olin tehnyt kovan työn, että sain painoa tippumaan. Pitkästä aikaa olin edes hieman tyytyvöinen itseeni, ylpeä omasta itsekurista ja aidosti iloitsin saavutuksista. Nyt sitä voi taas miettiä, että mikä hitto meni pieleen? Tuli aika iso repsahdus ja se jäi päälle moneksi vuodeksi! Tyhmätyhmätyhmä. Nyt niskasta tiukka ote ja kohti uusia tuulia! (taaaaaaaas)

Tähän vielä vähän tavoitekuvia vuosilta 2013-2014.

Itseinhossa kieriskellen...
Parempaa fiilistä sinne ja hyvää viikonloppua :)

-Isosisko

Ihanat kamalat raskauskilot

Niin. Olihan se odotettavissa, että raskaus tuo niitä kiloja. Odotinko kuitenkaan, että niitä tulee näin paljon? NO EN! Tällä hetkellä mennään raskausviikolla 36 ja kiloja on tullut 17. Vielä olisi viikkoja jäljellä, enkä hetkeäkään usko, että niitä kiloja ei tulisi enää lisää. Nyt huidellaan sellaisissa lukemissa, että eipä ole ennen nähty. 

Kuten aiemmin sanoin, mun on tarkoitus aloittaa heti vauvan syntymän jälkeen kilojen karistus. Joudun miettimään tarkkaan miten siinä aion onnistua. En halua, enkä aio aloittaa mitään pussikeittodieettiä. En edelleenkään usko niihin. En myöskään laita aikatavoitteita. Vauva-arki on mulle täysin uusi juttu, enkä tiedä minkä verran voimia ja energiaa multa löytyy. Aloitan panostamalla ruokaan. Siihen mun iänikuiseen ongelmaan. Lähdetään liikkeelle perusasioista. Eli eroon sokerikoukusta. Miehen kanssa ollaan jo yhdessä sovittu, että vauvan syntymän jälkeen, kotiin ei hetkeen osteta herkkuja. Saan syödä jätskin sillon tällöin tai jos kylässä käydään, niin en aio kaikesta kieltäytyä. Ainoastaan se joka iltainen irtokarkkien ja muiden herkkujen mässytys saa luvan loppua. Enkä ole varma, tarviiko sitä grillimakkaraa grillata iltapalaksi ihan joka ilta? Ei vissiin. 

Mulla on myös kova urakka edessä, että saan mun lihakset kuntoon. Tosiaan selkä meni jo monta monta viikkoa sitten ja voitte kuvitella missä kunnossa mun olemattomat lihakset on. Ainoa liikuntamuoto on pitkän aikaa ollut kävely ja sekin muistuttaa lähinnä ylipainoisen ankan vaappumista. Toki tyhjää parempi, mutta ei sillä pitkälle pötkitä. Raskauden jälkeen helpottaa se, että pystyy syömään pahimpiin kipuihin särkylääkkeitä. Nyt kun mennään pelkän levon avulla, niin kierre on valmis. Jokainen tietää, että selkäkipuja ei normaalisti hoideta levolla, mutta nyt ei kauheasti ole ollut vaihtoehtoja. Odotan oikeasti innolla sitä, että jonain päivänä pystyn taas käymään kunnon lenkillä. Se tunne, kun hiki virtaa eikä happi enää kulje. Vielä jonain päivänä....

Nyt kuitenkin hörppäsen kahvit loppuun ja rupean siivoamaan! Kivaa viikkoa kaikille :)

<3 Pikkusisko

Kuulumisia

Niinkuin pikkusisko viimeks kirjoittikin, niin blogi on ollut monesti mielessä viime aikoina. Mun tietokone on rikki, enkä oo pystynyt kotona kirjoittamaan, niin sitten se vaan jäi. Mutta ehkä kuitenkin suurin syy hiljaisuuteen on ollut se, että ei ole ollut mitään kirjoitettavaa. Tai tavallaan olisi paljonkin asiaa ja kirjoitettavaa, mutta alunperin tää blogi aloitettiin sen takia, että voidaan kirjoitella treenaamisesta ja laihduttamisesta, niin sillä saralla ei mee kovin hyvin :D

Mutta kerronpas pikaisesti kuulumiset viimeisimmän postauksen ja tämän päivän ajalta :)
Viime syksynä lenkkeilin vielä kovasti, ehkä lokakuun lopulle asti. Sitten illat pimenivät ja korvessa missä asun, ei ole katuvaloja ja pimeydessä lenkkeily ei houkutellut, niin se jäi lähes kokonaan. Loppukesästä aloin seurustelemaan ja toisen kainalossa oli paljon kivempi olla kuin lähteä salille treenaamaan, niin sekin sitten jäi :D Eli kävi se ihan perinteinen, että parisuhde lihottaa... Tyhmä minä!Nyt tässä toukokuussa ollaan yhdessä alettu harrastamaan polkupyöräilyä, ja toivottavasti liikunnan ilo löytyisi tässä kevään ja kesän mittaan kun ulkonakin on nyt niin paljon mukavampi olla :) Mutta taas sitä on voi vaan ihmetellä, että miten sitä on niin typerä, että antaa selkärangan katketa ihan totaalisesti?! Ensin tekee hirveesti töitä, että saa edes vähän kiloja pois ja sitten ottaa ne kaikki takaisin korkojen kera... Ei huoh! Jälleen kerran: nyt on pakko ryhdistäytyä! Kunhan sisko tuosta poksahtaa ja toipuu kuntoon, niin sitten taas yhdessä aletaan käymään salilla. Nyt kun sieltä on ollut niin kauan pois, niin tuntuu siltä, että kynnys sinne lähtemiseen on ihan valtavan korkeella ja tarvii jonkun sinne kaveriks.

Kevään myötä kanat ovat tulleet taas kotiin! Tähän loppuun vielä kuvan muodossa kanakuulumisia :)

Lupaan kirjoitella vähän useammin jatkossa :) Tämä kirjoittelu on tosi mukavaa, ja vähän harmittaa kun sekin sitten jäi pitkäksi aikaa, mutta tsemppaan jatkossa! Kiva jos jaksat seurailla blogia jatkossakin :)

-Isosisko

Riksrakspoks

Olen miettinyt tätä blogia usein, samoin on Isosisko. Monta kertaa ollaan puhuttu, että herätetään blogi henkiin. Mä todella tykkään kirjoittaa. Nyt kiitos kuuluu Nalle anonyymille, joka meidän kuulumisia kyseli. Se herätti kipinän, joten yritetään. Täällä me Nalle ollaan! Lihavina ja leppoisina. Tai no, ei sittenkään niin leppoisina.

Mulla on yksi hyvä syy siihen, miksi en ole laihtunut ja sitten mulla on lukuisia huonoja syitä siihen, miksi olen jättänyt itseni ihan rappiolle. Hirveän kiva olisi selitellä ja puolustella omaa tyhmyyttään, mutta en viitsi nolata itseäni enää enenpää, joten jätän ne höpinät väliin ja totean olevani todella laiska ja mukavuudenhaluinen. Ai niin ja erittäin kovasti raskaana. 

Tein positiivisen raskaustestin viime syksynä ja naapuripitäjään asti kuului RIKSRAKSPOKS. Siinä katkesi mun selkäranka ja kehitin raskaudesta itselleni syyn elää ihan miten huvittaa. Sanonta söin kahden edestä ei pitänyt paikkaansa. Minä tyttö söin varmaan vähintään kolmen edestä. Aina olen kuvitellut, että jos joskus olisin raskaana, niin urheilisin, söisin terveellisesti ja pitäisin itsestäni huolta. Hehkuisin sitä raskauden tuomaa onnea :D Voi kuinka väärässä olenkaan ollut. En osannut kuvitella, että oksennan ensimmäiset 15 viikkoa ja oloa helpotti ainoastaan ruoka. En ajatellut, että selkä ottaa lopputilin jo puolessa välissä, enkä näin ollen ole pystynyt urheilemaan yhtään. Jos ei liiku, mutta syö herkkuja niin jokainen tietää miten siinä käy. 

Tällä hetkellä tilanne on se, että näytän valaalta. Valehtelematta. Raskaus ei ole syy, miksi mun persuus on levinnyt, tai miksi puntari näyttää semmoisia lukemia, että itkettää. Kyllähän se on sillä lailla, että ihan omaa tyhmyyttäni tässä tilanteessa olen. Raskauden ei tarvitse tuoda valmiiksi ylipainoiselle ihmiselle kiloja, kun ihan muutaman. Vaihtoehtoisesti se voi tuoda niitä kiloja TOLKUTTOMASTI! 

En ala vielä laihduttamaan. Tiedän, että niin ei saa tehdä. Tarkoitus olisi poksahtaa juhannusaattona, joten odotan sinne. Nyt haluan kuitenkin jo pikku hiljaa vieroittaa itseäni sokerista. En väitä, että teen sen kerrasta. Ei näillä hermoilla. Aloitan pikku hiljaa. Kesällä sitten aloitetaan tosissaan. Onpahan tullut kerättyä jotain mitä karistaa. Edessä on tuskaa, hikeä ja kyyneliä. 

Tervetuloa seuraamaan mun loppuraskauden lihomista (ehehehhe) ja raskauskilojen karistusta! Vauhti ei tule huimaamaan päätä, mutta aion onnistua pikku hiljaa! Pikkusisko is back :D 

<3 Pikkusisko

Voihan lenkkarit

Joskus alkukesällä totesin, että mun lenkkarit on juostu puhki (hahahaaa, varmaan joo :D Ne oli vuosikausia vanhat ja rikki ja rumat) joten uusien lenkkareiden osto olisi edessä. Satuin löytämään yhdestä urheiluliikkeestä hyvällä tarjouksella olevat kauniit lenkkarit! Siellä kaupassa mä hypin ja kirmailin lenkkarit jalassa ja ne tuntui jalassa ihan täydelliseltä! Miten hurjasti kehitys on lenkkareissakin mennyt eteenpäin, noitakaan tuskin huomasi jalassa!

Ihan mun näköiset kengät :)

Ensimmäiselle lenkille uudet kengät jalassa lähdin intoa puhkuen! Alkumatka meni kuin siivillä, kengät oli todella kevyet ja tukevat jalassa. Noin 10 minuutin tarpomisen jälkeen alkoi kipu jalkapohjissa. Siinä vaiheessa päätin kääntyä kotiin ja ajattelin, että pikkuhiljaa totutan jalkani uusiin kenkiin. Muutaman viikon ajan tein aika kevyitä lenkkejä ja aattelin, että pakkohan mun jalkojen on jossain vaiheessa tottua! Mutta ei. Edelleen sattuu. Ei onneks ihan niin pahasti kuin pahimmillaan, mutta ei lenkkeily vieläkään kovin nautinnolliselta tunnu. En tiiä auttaisiko jotkut kunnolliset pohjalliset, en oo vielä saanut aikaiseksi hommata. Mutta en haluaisi luovuttaa noiden kenkien suhteen!

 

Kauniit paholaiskengät... 

Siskon kans käytiin lenkki heittämässä :)

Syksy ja viilenevät illat on hyvää aikaa sulatella tätä etureppua... 

Oon tässä suunnitellut, että ilmoittautuisin jonkinlaiseen jumppaan. Maanantai-iltaisin olisi Tehotreeni niminen jumppa, josta luvataan lihaskuntoa ja aerobista kestävyyttä lisää. Siihen ilmoittautumista harkitsen vielä. Torstai-iltaisin treenailen pesäpalloa. Noiden lisäksi kuntosalia ja lenkkiä, siitä mun treeniviikko alkaa muotoutua :) Millaisia urheilusuunnitelmia teillä muilla on?

Mukavaa maanantaita ja uutta viikkoa kaikki!

-Isosisko

Ei paljon sanottavaa.

Netti on pullollaan blogeja, jotka perustetaan, kirjoitetaan hetki ja lopetetaan. Semmoisia laihdutusblogeja, mitkä alkaa samalla, kun laihdutuskuuri alkaa ja loppuu samalla, kun motivaatio loppuu, löytyy lukuisia. Olen aina naureskellut niille. Nyt tuntuu pahalta, koska meidän blogille meinaa käydä niin. Olen tainnut kerran kirjoittaa kesän aikana, silloinkin uhosin miten otan itseäni niskasta kiinni. Kenellekkään ei varmaan tule yllätyksenä se, että enpä onnistunut.

Tunnen itseni todelliseksi epäonnistujaksi. Mun lempiharrastus on syöminen ja ainoa urheilusuoritus tuntuu olevan lenkit koirien kanssa. Ei tän näin pitäny mennä. Ei todellakaan. Suuret puheet, pienet teot.

Nyt voisin taas kerran luvata, että otan itseäni niskasta kiinni. Voisin luvata, että nyt aion onnistua. Ei sitä kukaan usko, minä varmaan kaikista vähiten. Kuitenkin tehtiin (taas) sopimus siskon ja meidän ystävän kanssa. Päätettiin, että nyt onnistutaan. Tuetaan toisiamme ja yhdessä onnistutaan. Nyt tai ei koskaan.

Tästä lähetään.

Mulla on kaikki avaimet onnistumiseen. Tiedän miten laihdutetaan. Olen siinä joskus ennenkin onnistunut. Tiedän miten hyvältä tuntuu, kun paino putoaa. Muistan sen hyvän olon, kun syö terveellisesti ja liikkuu hyvin. Tämä tän hetkinen olo, on kaukana hyvästä. Turvottaa, päätä särkee ja olen jatkuvasti väsynyt. Ei luulisi olevan niin vaikeaa muuttaa tilannetta. Luulisi olevan itsestäänselvää, että sitä valitsisi sen hyvän olotilan, mutta mikä kumma siinä on, että ihminen mieluummin voi huonosti?

Katotaanko vielä, miten tässä käy?

<3 Pikkusisko

Arki!

Niin mä vaan edellisessä viestissäni uhosin, että lomalla ehtii tekemään kaikenlaista, pitämään huolta itsestä ja kirjottelemaan blogia :D Olisihan sitä joo kerennyt, mutta en saanut aikaiseksi.

Noh, loma oli ja meni. Treenaamisen suhteen kaikki sujui aika hyvin. Liikuin paljon, niinkuin suunnittelinkin. Kävin lenkillä, salilla ja pelasin vähän jalkapalloa, joten sen suhteen ei oo mitään valittamista :) Kunto paranee pikkuhiljaa ja on ihana huomata kun lenkillä jaksaa juosta aina vaan vähän enemmän tai salilla voi lisätä painoja. Tommosissa tilanteissa ainakin mulla motivaatio vaan kasvaa entisestään! Kivaa kun saa pikkuhiljaa tehdä treenin suhteen uusia tavoitteita. Aion haastaa ton sisareni tässä syksyn aikana juoksemaan cooperintestin, olis mielenkiintoista nähdä missä mennään :) Sisko, otatko haasteen vastaan? :)

Pelattiin jalkapalloa paikallisessa puulaaki-sarjassa. Ei pärjätty, mutta kivaa oli!

Mutta se iänikuinen ongelmani: ruoka. Pidän siitä niin kovasti! Jäätelöä söin varmaan joka päivä. Olisi ollut helppo tehdä terveellistä ruokaa kun aikaa oli vaikka miten, mutta sitä aina vaan ratkesi kaupassa ostamaan jotain hyvää. Ja aina päätin, että huomenna tsemppaan. Ei lomalla onneks kiloja juurikaan kertynyt, mutta mahdollisuus olisi ollut saada niitä lähtemään, niin vähän harmittaa :/ Mutta nyt kun arki on pikkuhiljaa lähtenyt käyntiin, niin taas saa tehdä sen päätöksen, että nyt tsemppaan! 

Oon pitkän tauon jälkeen alkanut syömään taas smoothieta. Kyllästyin niihin jossain vaiheessa ihan totaalisesti, mutta kävin pari kertaa mustikassa ja tykästyin marjoihin, joten oon nyt niitä syönyt. Rahkaa, marjoja ja mehukeittoa blenderiin ja eikun ääntä kohti! Niin hyvää ja terveellistä :) Oisko jollain jotain hyviä smoothie-ohjeita? Otan mielelläni vastaan erilaisia versioita, niin saa vähän vaihtelua niihin :)

 Mustikkaretkellä :)

Kivaa viikkoa, nauttikaa auringosta!

-Isosisko  

Voihan kesä

Ei mennyt kesä ihan suunnitelmien mukaan. Tarkoitushan oli treenata, syödä terveellisesti ja pitää itsestään huolta. Toisin kävi.

Motivaatio katosi yhtäkkiä ihan totaalisesti. Olen ollut ihan rappiolla koko kesän. Olen syönyt, syönyt ja syönyt. Liikunta ei ole kiinnostanut yhtään, jos senkään vertaa. Voitte kuvitella mikä on lopputulos. +4kg. Oikeasti, muutamassa kuukaudessa. Voihan....

Nyt kuitenkin tää perseily saa loppua. Nyt vannon, että otan itseäni niskasta kiinni. Helppoa se ei tule olemaan, mutta mun on pakko siihen pystyä. Inhoan itseäni tällä hetkellä. Miten sitä ihminen voikaan olla niin tyhmä, että kun peilistä katsominen inhottaa, niin silti sitä ei saa tehtyä asialle mitään? Nyt lopetan ruikuttamisen ja jatkan siitä mihin keväällä jäätiin. Myöhäistä se tässä vaiheessa on enää itkeä.

Olen ollut myös todella laiska seuraamaan muiden blogeja, pahoittelen sitä. Nyt aionkin lukaista kaikki blogit läpi, toivottavasti teillä on sujunut paremmin :) 

Pohjalta on hyvä ponnistaa!

<3 Pikkusisko

Sekametelipostaus

Huhhuijjaa! Taitaa olla kuukausi aikaa kun oon viimeks kirjottanut. Kesäkuu on mun elämässä aina yhtä hulinaa ja niin se on ollut tänä vuonnakin! Joten kuukauden kuulumiset siis tulee nyt :D

Nuoriso-ohjaajille koululaisten loma-ajat on usein mahdollisuus tehä vähän erilaisia juttuja lasten ja nuorten kans. Meillä on kesällä leirikausi ja mä oonkin ollu yhteensä parisen viikkoa viettämässä leirielämää. Leirit on yleensä mukavia. Omaa aikaa ei siellä juurikaan ole, joten liikkumisen osalta leirityö on vähän haastavaa. Vähän lenkkiä ja sillon tällön jotain lihaskuntoa tuli tehtyä, mutta eipä juuri muuta. Ruokailut oli helpompi hoitaa. Ruokaa oli leireillä tarjolla säännöllisin väliajoin 5 kertaa päivässä ja ruoka on ihan normaalia kotiruokaa, joten siltä osin meni aika hyvin. Ois voinu tietenkin jättää kaikki ne eväskarkit ostamatta, mutta ne vaan kuuluu leirille :D Mutta mun osalta leirit on nyt leireilty ja enää tämä viikko töitä ja sit neljä viikkoa lomaa, jesjes :)

Tämmösissä maisemissa saatiin kerran teinejen kans pelailla :)

Hämis-keinu! Taija-täti kiikkuu ja lapset antaa vauhtia :D Tuo oli todella jännä keinu!

Ja sitten kanat! Voi että miten paljon iloa ne on tuonu mun elämään :D Mä oon varmaan jo ihan hullu kananainen, mutta on ne niin hauskoja! Toukokuun loppuun asti niitä piti pitää aitauksessa, kun muuttolintujen takia on semmonen ulkonaliikkumiskielto niille, mutta nyt kun ne on saanu olla vapaana ulkona, niin niitä on ollu hauska seurata. Niitten lempiherkkua on kuivatut kastemadot ja mulla on kunnianhimoinen tavoite opettaa niille vaikka mitä temppuja :D Saa nähdä miten käy. 

Apila on suurta herkkua. Ja sitä onneks riittää :)

Hanna-Leena, Estelle, Victoria ja Madeleine

Munia tulee 3-4 päivässä. Munat on söpöjä ja pieniä :)

Siinä mun kesäkuun päällimäiset kuulumiset: töitä ja kanoja :D Onneks nyt on kiireisin vaihe ohi ja on aikaa kirjotella tänne, liikkua ja ottaa rennosti :) Ja lomakelit toivottavasti koittaa kans! Mukavaa viikkoa kaikille! 

-Isosisko 

Valitusta.

Kerroin tässä taannoin siitä, että mulla on yhtä sun toista vaivaa. Tällä viikolla olen kironnut mun elämää ja sitä, että miksi muhun pitää aina sattua. Tämä viikko on ollut hirveä, enkä sen vuoksi ole edes blogia päivitellyt.

Viime viikonloppuna aloin jo tuntemaan, että kohta niskat sanoo sopimuksen irti. Ärsyttävä, mutta lievä päänsärky alkoi. Muutama päivä myöhemmin niska meni sitten lopullisesti juntturaan. Siitä seurasi, kuten aina, järkyttävä päänsärky, huimaus, oksettava olo ja noista kaikista johtuva väsymys. Särkylääkkeitä menee, kun karkkia ja missään asennossa ei ole hyvä olla. Aivastaminen sattuu ja nauramisen jälkeen tuntuu, että taju lähtee. Welcome to my life :/

Tästä johtuen, en ole harrastanut liikuntaa ja olen syönyt vähän mitä sun sattuu. Eli hyvin menee, mutta menköön. Elämä tuntuu pas**** eikä mua kiinnosta mikään. Miksi ihmisen pitää saada kaiken maailman vikoja ja vaivoja riesakseen? Tiedän, että ei pitäisi valittaa, sillä joillain asiat on todella paljon huonommin, mutta valitan silti. Tämä ei ole kivaa. Haluaisin mennä salille, haluaisin mennä juoksemaan, haluaisin pyöräillä ja haluaisin yleensäkkin harrastaa urheilua, mutta ei niin ei. Jos en pysty harrastamaan urheilua, niin miksi sitten söisin terveellisesti? Mulla on paha mieli, joten pahaa mieltä yritetään poistaa herkuilla, joista seuraa vaan entistä pahempi mieli. Oravanpyörä.

Koska olen päättänyt, että en halua tehdä pelkästään valituspostauksia, niin laitetaan jotain positiivista tähän mukaan :) Tällä viikolla, mun koulu vihdoin oli ohi! Sain paperit ja olen viittä vaille valmis työnjohtaja/esimies. Enää puuttuu tutkintotodistus. Mun näytöt on tutkintolautakunnalla arvioitavana ja nyt jännitetään tuleeko ne sieltä hyväksyttyinä takaisin.

Näin juhlittiin koulun loppumista

Nyt menen takaisin etsimään siedettävää asentoa. Toivottavasti tämä taas kohta helpottaisi, että saisin taas elämän järjestykseen. 

Hyvää viikonloppua kaikille <3

<3 Pikkusisko

Ruma ja lihava vai kaunis ja ihana?

Reilu viikko sitten tunsin itseni kauniiksi ja ihanaksi. Tuntui, että olen laihtunut todella paljon ja mä lähes tulkoon säteilen. Pudotusta takana reilu seitsemän kiloa. Mielestäni se on hyvä tulos ja mä todella aloin pitämään itsestäni. Mulla oli todella hyvä olo kaikin puolin. Olisihan se pitänyt arvata, miten siinä taas tulee käymään.

Nyt mulla on yllättäen menossa "vähän" heikompi vaihe. Tuntuu, että en millään jaksa taistella ruokahimoja vastaan. Jäätelöstä on tullut mun uusi paras ystävä. Jos tekee mieli, niin ei muuta kun kauppaan ja äkkiä. Itsekuri? Mikä ihme se muka on? Tunnen itseni rumaksi ja lihavaksi. 

En ole lihonut yhtään. Painan täsmälleen saman verran, kun kaksi viikkoa sitten. Silti peilistä katsoo ryhävalas. Jokainen vaate tuntuu liian pieneltä. Olen saattanut saada myös lisää ryppyjä naamaan ja tukkakin on ihan hirveä. En löydä itsestäni mitään positiivista tällä hetkellä. Eikö voisi kuvitella, että tämä herättäisi mut tekemään asialle jotain. Pyhpah. Syön lisää jäätelöä, koska olen ruma ja lihava. 

Missä olet motivaatio? Sua kaivattais täällä kipeästi!! 

Näin mulla tällä kertaa. Jos jotain positiivista pitää nyt kuitenkin kertoa, niin salilla olen jaksanut käydä!  Hyvä minä. Onnistun edes jossain. 

Hyvää viikonloppua kaikille, toivottavasti teillä menee paremmin!

<3 Pikkusisko

Kanat tuli kotiin!

Oon haaveillu kanoista jo muutaman vuoden. Yritin houkutella mun vanhempia ottamaan kanoja niiden kotiin kun itse asuin kerrostalossa eikä itsellä ollut mahdollisuutta niitä kotiin ottaa. Joskus talvella aloin suunnittelemaan kanojen ottamista tänne maalle mun uuteen kotiin. Lueskelin paljon kanojen hoitoon liittyviä asioita, kävin kansalaisopiston maatiaiskanakurssilla ja suunnittelin millainen kanalan pitää olla. Kaikki valmistelu oli tosi kivaa ja jännää :)

Tää kirja on todella hyvä! Jos joku suunnittelee kesäkanalan perustamista, niin tästä saa tosi paljon hyvää tietoa :)

Mun isä lupautui pienen taivuttelun jälkeen rakentamaan kanalan ja niille ulkoaitauksen. Isä ei ollut aluks kovin innoissaan tästä projektista, mutta kummasti sekin on nyt noista kanoista innostunut :) Saa nähdä joko porukoillakin ens kesänä olis omat kaakattajat pihassa :D

Isä teki kanalan kotonaan autotallissa. Kanala on tehty lähes kokonaan kierrätystavarasta. Nauloja ja jotain muuta pientä, sekä maalit on ostettu, mutta muuten rakennustavarat otettiin uusiokäyttöön jostain muualta. Harjannostajaisia vietettiin 15.4. Halusin maalata kanalan kotini tavoin harmaaks ja tottakai vähän piti pinkkiäkin laittaa ja lopputulos oli täydellinen <3

Äitienpäiväajelulla

Ulkoaitausta päästiin tekemään aurinkoisessa säässä :) Halusin tilavan ulkoaitauksen. Täällä meilläpäin on paljon kissoja ja kanahaukkoja, joten piti virittää verkko katoksi. Heinäseipäitä sain sukulaisnaiselta ja niistä tehtiin orsia sisälle ja pihalle. Ja vihdoin kaikki oli valmista ja oli aika hakea kanat kotiin!

Ne on niin söpöjä! 

Mulle tuli neljä kanaa. Ne on suomalaisia maatiaiskanoja, ilmajoen kantaa. Ostin ne muutaman kilometrin päästä yhden kaverini äidiltä. Ne ei oo tottunu ihmisten kanssa hengailemaan, mutta pikkuhiljaa ne on käynyt rohkeammaksi. Tänään kävin hakemassa niille poikakaverin, mutta elämä pikkukukon kanssa ei alkanut kovinkaan ruusuisesti. Nyt, pitkän taistelun jälkeen koko lauma on sisällä kanalassa nukkumassa, toivottavasti huominen olis helpompi. 

Ensimmäiset munat munittiin ihan väärään paikkaan, mutta voi sitä onnea kun munat löyty! :D

Tuliko kellekään yhtään kanakuume? :) Kannattaa ottaa vaikka just kesäkanoja! Niin mukavaa tämä on :) Nyt vähän euroviisuja. Mukavaa lauantai-iltaa!

-Isosisko

univelka

Tiedättekö miten vaikeaa on laihduttaa, kun väsyttää? Mä tiedän. Se on kamalaa. Välillä se on jopa aivan mahdotonta. Ajatukset ei pelaa ja kokoajan tekisi mieli pumpata itteensä sokeria sillä ajatuksella, että se auttaa.

Mä oon nukkunut torstaista asti todella huonosti. Oli iltaisia jääkiekkopelejä, yötyötä, aamutyötä, pelireissuja ja vaikka mitä muuta. Mä en vaan ole ehtinyt nukkumaan tarpeeksi. Pahimmillaan töihin mennään kahden tunnin yöunien jälkeen. Yritäppä siinä repiä sitten energiaa käydä urheilemassa ja keskittyä siihen mitä suusta alas laittaa. Ja vastustaa työpaikan hyllyyn ilmestyneitä valkosuklaa KitKatteja.

Tää kierre on vaikea katkaista. Jaksan kyllä urheilla, mutta en jaksa nauttia siitä. Joudun taas pakottamaan itseäni lenkille. Salille meno ahdistaa. Miettikää, että siitä on noin viikko, kun hehkutin sitä miten ihanaa tätä kaikki on. Näin nopeasti ne asiat voi muuttua. Huoh. Ei siinä auta, kun yrittää nukkua univelat pois ja jatkaa siitä mihin jäin. Ei enää sokeria tähän kehoon. Ei se mitään kuitenkaan auta.

Näillä se on vaan mentävä.

Huomenna pikkuveikan kanssa salille katteleen taas vähän salijuttuja, jospa se kaivais musta sen oikean fiiliksen esiin. Toivotaan parasta. Mä en halua enkä aio muuttua taas kiukkuiseksi sokerihirviöksi :D Nyt on tsempattava ja lujasti!

Parempaa viikkoa teille muille :)

<3Pikkusisko

Puntari-Peikko

Puntarista on tullut mulle vihollinen. Se ei oo ollenkaan semmonen kiva kaveri, jolle on aina mukava hypätä ja siitä voi nähdä aina vaan pienemmän ja pienemmän lukeman. Mulle puntari on kyllä näyttänyt hitaasti, mutta varmasti pienenevää painoa, mutta silti jostain syystä ajatus puntarille nousemisesta saa aikaan ahdistusta. Siitä on siis tullut Puntari-Peikko.

Mietin liikaa mun painoa. Ja mulla on koko ajan liikaa mielessä se maanantaiaamun punnitus. Tää uus tapa elää tuntuu kaikin puolin hyvältä ja suurimman osan ajasta nautin tästä, mutta tuo painonpudotus stressaa mua ihan hirveesti. Pitäähän niitä kiloja lähteä, mutta jos jatkan edelleen elämääni tällä tavalla, niin lähteehän niitä. Ja kyllä se paino tippuu vaikka en sitä joka viikko kävis puntarilla tarkistamassakaan :)

Oon päättänyt päästää puntarin kesälomalle. Aion ainakin kokeilla helpottaako mun olo jos ei oo mitään "pakkopunnitusta" tietyin väliajoin. Toivon, että voisin vähän rentoutua ja vapautua kun saan jatkaa silleen, että en koko ajan tiedä sadan gramman tarkkuudella paljon painan. Aion jatkossa astua puntarille aina silloin kun siltä tuntuu. En tiiä tapahtuuko se viikon päästä tai kuukauden päästä, mutta kerron sitten tuloksia kun sen teen :) 

Siinä se on. Makuuhuoneen nurkassa. Pelottava puntari. Siirrän sen varastoon. 

Mutta tähän viikkoon on mahtunut kivojakin asioita. Nimittäin kanala ja aitaus on paikallaan!! Jeeeee! Kanat tulee sunnuntaina. Vitsi miten jännää :D Mulla ei oo koskaan ollut lemmikkejä ja kohta voin sanoa, että mulla on kanoja. Vähän oon innoissani! Varoitus vaan, että teen kanapostauksen kunhan ne tulee :) 

Tässä kuvassa katto puuttuu, mutta muuten on valmis. 

Tänään suuntaan vielä salille ja siskon luokse Suomen peliä kattomaan. Mukavaa Helatorstai-iltaa :)

-Isosisko